(hieeeman myöhässä, nöyrimmät anteeksipyytelyt siitä :) )
Kaverusporukka selvisi lumituiskusta ja pääsi vihdoin ja viimein monista kommelluksista ja viivähdyksistä välittämättä Vyötiäisen luo.. :) Kirahvi-kirahvi oli aivan täpinöissään ja ei meilkein pystynyt kävelemään suoraan kun oli niin innoissaan siitä, että näkisi kohta Vyötiäisensä.. Homosiili, Kiliippari, Oravainen ja Jänö olivat myös innoissaan, sillä heille maistui rankan vaelluksen jälkeen kunnon synttäripirskeet (paitsi tietenkään Homosiilille, tuolle talvisen Talvimetsän lihaskimpulle, ei matka ollut lainkaan haastava).
KOP, KOP, KOP! kuului kun Homosiili kolkutti jykevällä tassumoisellaan suloiseen Vyötiskämoisen oveen.. Ovi avautui. Näkyi vain ruskea humaus, kun Vyötiäinen hyökkäsi Kirahvi-kirahvin kaulaan (vahvaan ja maskuliiniseen sellaiseen). "Moi" Kirahvi-kirahvi sanoi. "MOI!" Kiliippari, Jänö, Orava ja siilimoinen huudahtivat hänen takaansa.. "Moi. Tulkaa sisään!" Vyötiäinen ilmoitti.. Kolo oli täynnä jos jonkinmoista juhlijaa ja vierailijaa.. Kukaan heistä ei kuitenkaan ollut yhtä komea ja uljas kuin uljas ja komea sankarimme Homosiili kaikessa komeudessaan ja uljaudessaan.. Ilta kuluikin siilimoisen fantastisia ja suurta lihasmassaa vaativien tanssimoovien seurailun lomassa.. Toki ruokaa ja juomaa( :D) kuului myös ystävysten iltaan..
Kiliippari, Orava ja Vyötiäinen tutustuivat hyvin illan aikana toisiinsa ja heistä tulikin erottamattomat kaverukset.. Myös poikaeläimet Kirahvi-kirahvi, Jänö ja Homosiili ystävystyivät hyvin.. (tosin ei niin tuttavallisesti kuin oma pikku homosiilimme olisi toivonut, mutta ehkä se on vain ihan hyvä, eikös? ;D) Ystävysporukka hengaili joulun/Vyötiäisen synttäreiden jälkeen usein. Päivät ja seikkailut talvisessa Talvimetsässä olivat yhä mielenkiintoisempia..
Homosiilin ja Kiliipparin + muiden eläinmoisystävien seikkailuista kerromme toki lisää.. Ajattelimme jopa perustaa oman blogimoisen näille tarinoille.. :D
