Joulukalenteri 24. päivä

Siilimoinen ja Kiliippari astahtivat balleriinamoismaisen sirosti hypähdellen ulos junamoismolimoisesta. Ulkona tuuli ja tuiversi ja tuiskusi. Ei tosin Anttimaisesti.. Vielä oli taaperrettava tuiskuavassa lumessa Siililuolalle ja heidän piitkän pitkä ja suuren suuri mahtiseikkailunsa olisi päättynyt. 


"SKRIIIIIIKS" kuului ovesta kun vahva, lihaksikas ja miehekkään siilimäisen poikamainen, eikun MIEHEKÄS Homosiili työnsi Siililuolan jykevän oven auki. Kiliipparia ja Siilimoista vastaan tulvahti jouluisten tuoksujen tuoksuisa tuoksumeritulva ja jouluisten iloäännähdyksien iloinen melskemeri. Siiliäiti ja Siili-isi sekä Konnamuori ja Konnaisukki olivat päättäneet järjestää yhteiset joulukarkelot ja samalla "Tervetuloa Takaisin talviseen Talvimetsään" -tervetuliaiskekkerit Homosiilille ja Kiliipparille. He olivat kutsuneet myös Siilimoisen ja Kilpsun kavereita. Siililuolaan oli kerääntynyt vanhusten lisäksi Oravainen ja Jänömoinen, Vyötiskä ja Kirahvi-Kirahvi, Reggae-Majava, Siiliveikka ja Siilisisko ja sen hyypiö, Konnavelimoismomoinen ja Kilpsusiskoliini ja sen juippi + koiraystävät Velkokoirulimoinen ja Masimoismomoinen. Kiliippari ja Siilimoinen olivat hyvin yllättyneitä ja iloisia suuren suuresta yllärimoisesta. 


Oli ruoka-aika (yllätysyllätys) ja oli aika mutustella Siiliäidin ja Konnamuorin tekemiä jouluherkkuja navat täyteen. Syödessä ja juodessa jouluglögiä ja mehua ja tietenkin mustaa jalojuomaa oli myös aika yhteislaulelun. Yhteislaulu meni jotenkin kutenkin näin (alkuperäisillä sanoilla esittänyt Leevi And The Leavings, pakko mainita ettei tule Teostolta valitusta.) : 

"Sitä aina ei huomaa syödessä 

että kinkkua saa kerran vuodessa 

Ja  Siiliäidin jouluruuasta 

Koko väki jouluaattona pallona 

Jouluaattona pallona.. "

Jouluaatto kuluikin pelaillessa lautapelejä ja lauleskellessa ja tietenki mussuttaessa ja ahmiessa jouluherkkuja. Siilimoinen ja Kiliippari olivatkin seuraavat päivät näiden mukaisien tuttujen kanssa ja unohtivat aivan täysin päivitellä terveisiään. Hyvää (myöhäistä) Joulua ja uuden uutukaista Uutta Vuotta vuotena 2012. Näin liukuvaan siiliaikatyylin toivotettuna. :)

Suuremmoisen suuri korjaus: Eräs komea ja uljas ja suloinen ja KARVAINEN sankari oli vieraismoismoisten luetteloimisen aikana juuri lenkillä, joten hänet unohdettiin mainita. Kyseessä on tietenkin koirasankari Spockkiliini. 


Selvennys: Reggae-majava bändeineen oli aina paikalla kun oli tarvis (kuten Tulpukkulapeltoreissulla huomattiin), joten he osasivat tulla musisoimaan ja viihdyttämään uusia ystäviään Kiliipparia ja Homosiili ja muuta talvisen Talvimetsän talvista porukkaa. 

Joulukalenteri 23. päivä

Siilimoinen ja Kiliippari saapuivat päivän koitteessa Suureen ja Mahtavaan Siilistöliittoon, toiselta nimeltään Äiti Siilimaa. Tämä maa oli huuuuuisin hurjan suuuri ja valtaisan valtava. Kiliippari ei edes osannut käsittää niin isoa asiaa, kuin tämä Suuri ja Mahtava Siilistöliitto. Siilimoinen pystyi, sillä olivathan hänen mahtavat aivonsa suuremmat ja sileämmät kuin Kilpsun.

Suuren suureen maahan mahtui paljon erilaisia alueita kuten Siiliperia, jonne armahtamattomat tyypit lähetettiin, ilman armoa. Mutta Kiliippari ja Homosiili tyytyivät kiertelemään ja tutustumaan vain yhteen kaupunkiin, Moskosiiliin. Kiliipparin pyynnöstä he menivät sikäläiseen kuuluisaan teatteriin katsomaan kuinka homppelimiehet ja siroismoiset naiset pomppivat lavalla kummallisissa tyllihameissa. Siilimoinenkin haluaisi semmoisen.

Näytös alkoi. Tanssimestari, joka siis oli valinnut tanssijat, näki Siilimoisen katsomossa ja ihastui hetkessä tämän siron maskuliinisen upeihin jalkoihin. Tanssimestari pyysikin häntä mukaan näytökseen ja erityisesti tuomaan siilimäistä ammattitaitoa ja miehekästä siveyttä pienten siilien tanssiin. Kiliippari nautti kovin näytöksestä, varsinkin kun oli tuttu päätanssija Siilimoinen. Kiliippari piti myös erityisen paljon väliaikateestä ja kakusta.

Tanssahtelun ja ihastelun jälkeen oli aika nukkua, jotta jaksaisi matkustaa seuraavana päivänä kotiin. Vihdoin. Mutta tuleeko kotimatkalle viivästyksiä tai lisäseikkailuja? Jatkaako Siilimoinen balleriinan uraa talvisessa Talvimetsässä? Mistä Siilimoisen ihanuus ja ihastettavuus johtuu? Saatteko te vastaukset näihin kysymyksiin? Miksi lopussa on aina kysymyksiä? Jatkoa seuraavassa jaksossa, liukuvan liukkaaseen siiliaikaan..

Jotta pääsisitte oikeaan homppelimies ja siromoisnais fiilikseen tässä linkitettynä tanssivien pienten siilien tanssi (kunhan kuvittelette hieman pyöreähköt siilimoiset tanssijoiden tilalle.. :D ) :

Pienten Siilien tanssi

Joulukalenteri 22. päivä

Hauskan ja riemukkaan ja hurjien seikkailujen täyteisen matkustuspäivän jälkeen Kiliippari ja Homosiilimoinen saapuivat "Jalkapalloa potkivan korollisen saappaan maahan" tai lyhyemmin "Saapasmaahan". Saapasmaan kansalaiset olivat hulvattomia, he huutelivat koko ajan "Bella, bella!" kun Homosiili ja Kiliippari kävelivät ohitse. Kiliippari oli aivan hämillään. Saapasmaan kansalaiset luulivat kaiketi Kiliipparia Bella-nimiseksi, sillä he osoittivat huutelunsa hänelle. Kiliippari ei pitänyt Saapasmaalaisista, he olivat jotenkin lipeviä ja limaisia. Kuin lipeäkaloja.

Homosiiliä taas hurjistutti Saapasmaalaisten hurjan hurjistuttava hurjistelu hurjilla pienillä hurjisteluautoilla. Kaahailuautot kaahailivat katuja pitkin poikin ja tööttimäiset töötit lauloivat tööttimelodiaa jatkuvasti. Luulisi että tuollainen hurjamainen hurjistelu ja kaahailumainen kaahailu ja tööttimäisten tööttien laulattaminen alkaisi jossain vaiheessa kyllästyttää. Näin ainakin Homosiili päätteli suuremmoisen mahtavilla aivomoisillaan.

Kaverukset käppäilivät pitkin poikin Saapasmaan pääkaupunkia Rosiiliä. Oli jälleen ruoka-aika. "Täällä saa ainakin talvisen Talvimetsän herkkuja!" Kiliippari hihkaisi kun katsoi läheisen ravintolan ruokaisaa ruokalistaa ja laaaaaaajaaa pitsavalikoimaa.  Siilimoinen ja Kiliippari söivät makoisat pitsat ja joivat hieman erimakuista rypälemehua kuin Parisiilissä. Päivä jatkui kierrellen kuuluisia nähtävyyksiä, joista voisi sitten kerskua talvisen Talvimetsän kavereille. Kaverukset kävivät muun muassa Colossiilissä, jossa muinaiset muinaisen taistelutaidon osaavat muinaisgladiaattorisiilit siilitaistelivat kaaaauan kauan sitten muinaisina aikoina, ja tuijottelemassa Pissan kaltevaa vessanpyttyä sekä vierailivat myös Saapasmaan sisäisessä pikkuisessa itsenäisessä valtiossa Pikkuvaltiossa, joka  on esimerkiksi Paavon koti.

Colossiili

Kaverukset eivät innostuneet Saapasmaasta hirmuisesti ja heitä vaivasi jo melko vakava tautikin, nimeltä koti-ikävä. Heitä alkoi pelottaa ja jänskättää että kerkiävätkö he edes jouluksi kotiin talviseen Talvimetsään. Homosiili ehdotti lentokonetta, mutta Kiliippari arveli että ne olisivat aivan täynnä joulumatkustajia matkustelemassa joulun viettoon. Kiliippari ajatteli että junalla he pääsisivät nopeammin ja vähemmän ruuhkaisemmin. Niinpä Kiliippari ja Homosiili hyppäsivät junaan, taas, ja jatkoivat seikkailuaan kohti pohjoista.

Ehtivätkö he talviseen Talvimetsään jouluksi? Eksyvätkö he matkallaan vielä muualle? Saavatko he talvisessa Talvimetsässä jouluruokaa? Tuoko JouluUkki heille lahjoja? Tuleeko jouluksi lunta? Tätä kaikkea Kiliippari miettii. Siiiiiiiiileilemisiiiiin! MAUmaauuu..

Joulukalenteri 21. päivä

Kaverukset matkustivat koko päivän. Oli nimittäin jälleen matkustuspäivä.

Joulukalenteri 20. päivä

Tätä blogitekstiä lukiessa ja sen huimia seikkailuja jänskäillessä voit kuunnella samalla kyseistä kappaletta:

Eye of the Siili :D

"Mikä sinun härkätaistelija nimesi on?" Homosiili uteli. Edelleen hermostuneen oloinen Hermostunut Sonni vastasi hieman empien epävarmalla äänellä: "Hermostunut Sonni?" "EEIII, ei ei ei ei ei.." parkaisi Siilimoinen ja jatkahti: "EI tuollainen ole härkätaistelijan nimi! Ainekaan sellaisen joka tulee voittamaan legendaarisen Apollo Toron" Homosiilin silmissä kiilui outo innostuneisuuden ja hulluuden sekainen kiilto. "Pidä katse palkinnossa! *ja muuta kliseistä motivointi puhetta jota mm. The Rocky leffassa on*" Siili laukoi innoissaan ja motivoitui itsekin niin paljon että päätti hiljaa mielessään opettaa Hermostuneelle Sonnille omat mahtavat ja voittamattomat sekä muinaiset härkätaistelu(siilitaistelu)tekniikkansa.


Pahamaineinen Apollo Toro

Kiliippari keskittyi taas enemmän henkisspirituaaliseen puoleen, joka myöskin oli tärkeää. Täytyi vain hokea riittävän monta kertaa päivässä "Minä pystyn tähän. Olen voittamaton" kunnes päästä kuuluu priiiii.

Viimein monen tunnin (jatkui seuraavaan päivään) harjoittelun ja valmentautumisen ja henkisspirituaalisen valmistautumisen jälkeen Hermostunut Sonni oli valmis taistoon. "Olet nyt valmis taistoon, sonniseni." Homosiili sanoi oudon usvaisella ja salaperäisellä äänellä samalla puristaen kannustavasti Hermostuneen Sonnin hartioita. Älkää miettikö sitä miten meidän juuri sopivan kokoinen siili ylsi ylisuuren härän härteita koskettamaan, vaan keskittykää nyt herranen aika asiaan. "Olet valmis. Tästä lähtien et ole enää Hermostunut Sonni, vaan sinua kutsuttakoon Innostuneeksi Sonniksi!" Homosiili julisti ja loi viimeisen rohkaisevan miehekkään siilimäisen katseensa Innostuneeseen Sonniin.

Oli taistelun aika. Kiliippari hihkui kannustuslauseita ja rohkaisevia mantroja katsomossa ja Homosiili mutisi itsekseen pelistrategioita. Ottelu oli kestänyt viimeiseen erään asti. Ja viimeisen erä viimeisillä 18 sekunnilla Innostunut Sonni sai iskettyä ratkaisevan ja tärkeän (Siilin strategioiman ja opettaman) viimeisen iskun, joka vei Apollo Toron kanveesiin. "Hurraaaaaa!" Kiliippari ja Siilimoinen hihkuivat. Innostunut Sonni oli väsynyt mutta onnellinen. Eikä enää ollenkaan hermostunut vaan itsevarman innostunut. "Kiitoksia Homosiili! En olisi millään onnistunut ilman suuremmoista ja kullanarvoista apuasi." Innostunut Sonni kiitteli ja halasi kumpaistakin. Kaikki päättyi siis täydellisesti. :)


Jatkavatko Siilimoinen ja Kiliippari matkaansa taas huomenna vai jäävätkö he vielä päiväksi "El País de los Toros alegresiin"? Miten Siilimoinen oli oppinut nuo maagisen mahtavat siilitaistelutaitonsa? Mitä he söivät tai tulevat syömään? Kerkeävätkö Siilimoinen ja Kilpsuliinimoinen jouluksi kotiin? Näihin kysymyksiin saat kenties vastauksen seuraavissa joulukalenterin luukuissa..

Joulukalenteri 19. päivä

Juna tumpsahti laiturille, ei kuitenkaan sellaiselle laiturille kuin veneet toisinaan tumpsahtelevat, vaan ihan tavanomaisen normaalille junalaiturille. Eikä se oikeastaan edes tumpsahtanut vaan sillä lailla pysähtyi pehmoisesti ja turvallisesti. Kaverukset astahtivat pois junasta ja aloittivat mahtavan El País de Los Toros alegresin tutkimisen. Maa oli erittäin tunnettu härkätaisteluista, eli mahtaviin matadorpukuihin pukeutuneista taistelevista häristä. Olihan tämä sentään "Iloisten Härkien Maa" kuten jo edellä lukee. Tosin ei talvisen Talvimetsän kielellä.

Kiliippari oli aivan innosta soikeana, normaalistihan hän oli ruuasta pyöreänä. Siilimoinen oli myös innoissaan, mutta kovahermoisena ja urheana siilinä hän pysyi omassa lihaksikkaan upeassa muodossaan. Kaverukset käppäilivät pitkin Madsiilin katuja ja töllistelivät kaikenmoisia asioita mitä eteen sattui. Kiliipparin oli nälkä. Hän halusi ruokaa. "Minä haluan ruokaa. Minun on nälkä!" Kiliippari tokaisi huudahtaen. Siilimoinen huokaisi: "TAAAaaaaasko!?! Sinun on AINA nälkä." ja jatkoi toteamalla: "Mennään sitten etsimään sinulle ruokaa.. Mutta tällä kertaa emme kuluta siihen niin paljoa energiaa ja aikaa kuin aikaisemmin!" Kiliippari ja Siili etsivät siis mutusteltavaa.

Mutustelutauon jälkeen kierrellessään jälleen Madsiilin katuja he törnäsivät kovin hermostuneeseen sonniin. "Ohops, anteeksi herra." kohtelias ja aina urhea Siilisankarimme tokaisi törmätessään tuohon kovin hermostuneeseen sonniin. "Oih, ei se mitään. Olen kovin hermostunut, joten en katsonut eteeni kunnolla." hermostuneen kuuloinen sonni sanoi kovin hermoisella äänellä. "Hola! Buenas tardes!" Kiliippari tokaisi sujuvasti kun osasi hyvin tuota härkäinmaan kieltä. "Hola! Puhutkin sujuvaa härkäinmaata! Minun nimeni on Hermostunut Sonni. Mitkä teidän nimenne on?" hermostuneen oloinen hermostunut sonni sanoi. "Minä olen Homosiili ja tämä kielipäinen konnamoinen on Kiliippari." Homosiili esittäytyi ja jatkoi: "Vaikutat kovin hermostuneelta, miksi?" Hermostunut Sonni mietiskeli hetken ja vastasi: "Olen hermostunut, sillä minulla on huomenna ensimmäinen härkätaisteluni ja vastassani on kovamaineinen Apollo Toro."


Kiliipparin ja Homosiilin kävi hieman sääliksi Hermostunutta Sonnia ja he päättivätkin auttaa häntä niin hyvin kuin kykenivät. Mutta miten he onnistuivat tehtävässään? Miten Hermostuneen Sonnin ensimmäinen härkätaistelu sujuu? Syövätkö Siilimoinen ja Kiliippari enää mitään hitaasti ja tarkoin selitetysti? Selviääkö kaikki huomenna samaan siiliaikaan kuten ennenkin?

Joulukalenteri 18.päivä

Homosiili nukkui harvinaisen pitkään, koska hän oli kovin väsynyt "karhujahdista". Kiliippari vaikutti tähän oikein tyytyväiseltä, kun sai kerrankin nukkua hänen mukaansa kaunistavat 14 tunnin yöunet.


Aamulla, ei nyt niin aikaisin siis kaverukset lähtivät taas jatkamaan hurjaa seikkailuaan kohti uutta kohdetta. *PIIIIIIIP* Kuului pillin vihellys, kun Kiliippari mussutti kala+ranu ateriaansa selvästi nauttien siitä *mumsmums*. Kiliipparin ja Siilimoisen junan lähtöön oli vielä yli tunti, joten kaveruksilla oli aikaa tehdä jotain kivaa. Kumpikaan ei oikein jaksanut tehdä mitään liikunnallista, joten he päättivät taas pelata "arvaa ketä ajattelen" peliä.


"Ketä minä ajattelen?" kysyi Kiliippari. "HmmmmmmmmmmmmmmHmmmmHmmHmm" mietiskeli tuo suuren suuri ajattelija ja mahtava päättelijä. "Onko hän oikea henkilö?" Siilimoinen viimein kysyi. "on." kuului ytimekäs vastaus. "Hmmmmhhhmmhmhmmhmmhmhmmmm" mietiskeli jälleen tuo suuri aivoinen mahtiSiili. "Onko hän joku jonka tunnemme?" Homosiili kysyi seuraavaksi piitkällisen pohdiskelun jälkeen. "on" kuului taas. "Hmmmm, tämä käy haasteelliseksi Siilimoinen tokaisi. "Asuuko hän talvisessa Talvimetsässä?" Siilulimoinen sai kysäistyä viimein. "Asuu. Tai Asuvat!" Kiliippari tokaisi salamyhkäisesti. "Ooooh, heitä on siis useampi! Ajattelet useampaa kuin yhtä!" suuriaivoinen päättelijämme päättelemällä arvasi. "Niin on" Kiliippari tokaisi. "HmmmmhhhmmmmmMhhhh.. Tämä käykin jännäksi" Siilimoinen tokaisi vastatokaisuna ja kysyi:" Ovatko he meille läheisiä?" "Ovat" kuului taas ytimekäs vastaus. "hmHMHMMMMMHMHMHMMmmmmmhmhmmhmmm" Siili mietti nyt toden teolla ja suurimmalla vaiheella.. "Ovatko he Siiliäiti ja Siili-isi?" Siilimoinen kysäisi silmät kiiluen yhtäkkiä purskahtaneesta koti-ikävästä, mutta miehekkään siilimäisenä äijäSiilinä nieli sen, jottei vaikuttaisi neitimäiseltä Kilpsumoisen edessä.

Siilimoinen joutui mietiskelemään vielä kaaaaauuaan mahtiaivoillaan kunnes kekkasi että Kiliippari ajatteli talvisen Talvimetsän ystäviään, Kurremoista ja Vyötiskää. Kiliippari ei ollut ollut piitkään aikaan näin kauaa pelkän Siilimoisen seurassa näkemättä tärkeimpiä ystäviään, joita oli tottunut näkemään aina. Mutta Kiliipparikin nieli ikävänsä ja tuloillaan olevat vesitipat, jottei vaikuttaisi liian itkeväiseltä niin ultimaattisen miehekkään ja lihaksikkaan Siilimoismomoisen edessä.


JA sieltä se juna jo saapuikin. Seurasi perinteinen kinastelu ikkunapaikasta (mene sinä, eikun sinä, sinun vattahubuloituva mahasi ei kestä käytäväpaikkaa, miehinen siileyteni ei kestä sitä että joudut istumaan käytäväpäikalla.. ) joten se arvottiin siilintassu, kilpsuntassu, kivellä. Siilintassu, kilpsuntassu ja kivi oli kovin samantapainen kuin kivi, paperi, sakset peli, mutta tässä siilintassu oli voittamaton. Siilimoinen tämän taiston kovin usein voittikin, sillä vain hän osasi tehdä siilin tassun.


Minne Kaverukset nyt matkaavat? Mitä huurrrjaa siellä tapahtuu? Sen saat tietää oikeasti hyvin liukuvaan siiliaikaan ilmestyvässä seuraavassa luukussa. :)