Ja kuinkas ollakkaan heille oli töitä! Tilan omistaja ja samalla tilan mehumestari, joka vastasi mehujen teosta ja laadusta, ihastui Homosiilin suloisen miehekkäisiin jalkoihin ja erityisesti näiden upeaan ödööriin. Homosiili sai siis töitä jalkasiilinä, jonka tehtävänä on talloa mehujen raaka-aine, eli viinirypäleet, sankossa jalkojen avulla mössöksi. Homosiili tarttui tuumasta toimeen ja tallaili rypäleistä mehua vahvoilla ja komeilla jaloillaan minkä kerkesi. Kiliipparin tarkkaa ja vuosien saatossa harjaantunutta makuaistia taas tarvittiin laaduntarkkailu -puolella. Kiliippari siis maisteli eri vuosikertamehuja ja arvioi olivatko ne valmiita myyntiin.
Päivä kuluikin siis tallaillessa ja tissutellessa. Mutta mikä parhainta päivän työt kerryttivät jo kovin kovin vähäiseksi käynyttä matkarahastoa. Jippii! Oli siis aika taas jatkaa matkaa kohti uutta maata ja uutta seikkailua, jonne matka käy junalla, taasen. Mutta minne Kiliippari ja komea, urhea, mahtava, miehekäs Siilisankarimme oikein suuntaavat? Mitä he siellä tekevät? Entä mitä syövät? Kaikki ja paljon muuta selviää seuraavassa luukkumoisessa samaan siiliaikaan jälleen. Siileilemisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti