Kiliippari ja Siilimoinen heräsivät yöuniltaan. Jotain oli kuitenkin erilailla kuin tavallisesti.. Siilimoinen ei noussut reippaana tekemään tavallista aamu siilijumppaansa vaan makasi sängyssä hieman pahoinvoivan oloisena. ”Ehkä siinä viimeisessä ohrapirtelössä oli liikaa sokeria?” Kiliippari ehdotti. Siilimoisen olo oli varsin huono ja hän joutuikin harjoittamaan talvisen Talvimetsän perinteistä rituaalia ”pyhän pytyn palvontaa” koko aamun.
Iltapäivällä kaverukset lähtivät matkaan kohti uusia seikkailuja. Kiliippari ehdotti että he lähtisivät uuteen paikkaan junalla, mutta Siilimoinen sanoi että hänen vatsahubuloitunut vatsansa ja muutenkin bubuli olotilansa estäisi pitkään junassa istumisen. Tästä syystä Homosiili ehdottikin että he tekisivät matkansa lentokoneella, joka olisi nopeampi vaihtoehto. Kiliippari suostui tähän ja kaverukset lähtivätkin tuota pikaa kohti lentokenttää.
Lentokentällä heidän piti kulkea metallinpaljastimen läpi ja Siilimoinen ei meinannut millään päästä siitä läpi ilman että se piippaisi. Tullivirkailijat saivat selville että syynä ovat Homosiilin rautaiset vatsalihakset. Lentokoneeseen päästyään Kiliippari pyysi tyynyn ja peiton ja kävi pienille muuuuutaman tunnin nokosmoisille. Siilimoinen sen sijaan tavoistaan poiketen joi keltaista virvoitusjuomaa, joka jostain syystä tuntui tänään maistuvan kovin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti