Kiliippari oli aivan innosta soikeana, normaalistihan hän oli ruuasta pyöreänä. Siilimoinen oli myös innoissaan, mutta kovahermoisena ja urheana siilinä hän pysyi omassa lihaksikkaan upeassa muodossaan. Kaverukset käppäilivät pitkin Madsiilin katuja ja töllistelivät kaikenmoisia asioita mitä eteen sattui. Kiliipparin oli nälkä. Hän halusi ruokaa. "Minä haluan ruokaa. Minun on nälkä!" Kiliippari tokaisi huudahtaen. Siilimoinen huokaisi: "TAAAaaaaasko!?! Sinun on AINA nälkä." ja jatkoi toteamalla: "Mennään sitten etsimään sinulle ruokaa.. Mutta tällä kertaa emme kuluta siihen niin paljoa energiaa ja aikaa kuin aikaisemmin!" Kiliippari ja Siili etsivät siis mutusteltavaa.
Mutustelutauon jälkeen kierrellessään jälleen Madsiilin katuja he törnäsivät kovin hermostuneeseen sonniin. "Ohops, anteeksi herra." kohtelias ja aina urhea Siilisankarimme tokaisi törmätessään tuohon kovin hermostuneeseen sonniin. "Oih, ei se mitään. Olen kovin hermostunut, joten en katsonut eteeni kunnolla." hermostuneen kuuloinen sonni sanoi kovin hermoisella äänellä. "Hola! Buenas tardes!" Kiliippari tokaisi sujuvasti kun osasi hyvin tuota härkäinmaan kieltä. "Hola! Puhutkin sujuvaa härkäinmaata! Minun nimeni on Hermostunut Sonni. Mitkä teidän nimenne on?" hermostuneen oloinen hermostunut sonni sanoi. "Minä olen Homosiili ja tämä kielipäinen konnamoinen on Kiliippari." Homosiili esittäytyi ja jatkoi: "Vaikutat kovin hermostuneelta, miksi?" Hermostunut Sonni mietiskeli hetken ja vastasi: "Olen hermostunut, sillä minulla on huomenna ensimmäinen härkätaisteluni ja vastassani on kovamaineinen Apollo Toro."
Kiliipparin ja Homosiilin kävi hieman sääliksi Hermostunutta Sonnia ja he päättivätkin auttaa häntä niin hyvin kuin kykenivät. Mutta miten he onnistuivat tehtävässään? Miten Hermostuneen Sonnin ensimmäinen härkätaistelu sujuu? Syövätkö Siilimoinen ja Kiliippari enää mitään hitaasti ja tarkoin selitetysti? Selviääkö kaikki huomenna samaan siiliaikaan kuten ennenkin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti