Aamulla, ei nyt niin aikaisin siis kaverukset lähtivät taas jatkamaan hurjaa seikkailuaan kohti uutta kohdetta. *PIIIIIIIP* Kuului pillin vihellys, kun Kiliippari mussutti kala+ranu ateriaansa selvästi nauttien siitä *mumsmums*. Kiliipparin ja Siilimoisen junan lähtöön oli vielä yli tunti, joten kaveruksilla oli aikaa tehdä jotain kivaa. Kumpikaan ei oikein jaksanut tehdä mitään liikunnallista, joten he päättivät taas pelata "arvaa ketä ajattelen" peliä.
"Ketä minä ajattelen?" kysyi Kiliippari. "HmmmmmmmmmmmmmmHmmmmHmmHmm" mietiskeli tuo suuren suuri ajattelija ja mahtava päättelijä. "Onko hän oikea henkilö?" Siilimoinen viimein kysyi. "on." kuului ytimekäs vastaus. "Hmmmmhhhmmhmhmmhmmhmhmmmm" mietiskeli jälleen tuo suuri aivoinen mahtiSiili. "Onko hän joku jonka tunnemme?" Homosiili kysyi seuraavaksi piitkällisen pohdiskelun jälkeen. "on" kuului taas. "Hmmmm, tämä käy haasteelliseksi Siilimoinen tokaisi. "Asuuko hän talvisessa Talvimetsässä?" Siilulimoinen sai kysäistyä viimein. "Asuu. Tai Asuvat!" Kiliippari tokaisi salamyhkäisesti. "Ooooh, heitä on siis useampi! Ajattelet useampaa kuin yhtä!" suuriaivoinen päättelijämme päättelemällä arvasi. "Niin on" Kiliippari tokaisi. "HmmmmhhhmmmmmMhhhh.. Tämä käykin jännäksi" Siilimoinen tokaisi vastatokaisuna ja kysyi:" Ovatko he meille läheisiä?" "Ovat" kuului taas ytimekäs vastaus. "hmHMHMMMMMHMHMHMMmmmmmhmhmmhmmm" Siili mietti nyt toden teolla ja suurimmalla vaiheella.. "Ovatko he Siiliäiti ja Siili-isi?" Siilimoinen kysäisi silmät kiiluen yhtäkkiä purskahtaneesta koti-ikävästä, mutta miehekkään siilimäisenä äijäSiilinä nieli sen, jottei vaikuttaisi neitimäiseltä Kilpsumoisen edessä.
Siilimoinen joutui mietiskelemään vielä kaaaaauuaan mahtiaivoillaan kunnes kekkasi että Kiliippari ajatteli talvisen Talvimetsän ystäviään, Kurremoista ja Vyötiskää. Kiliippari ei ollut ollut piitkään aikaan näin kauaa pelkän Siilimoisen seurassa näkemättä tärkeimpiä ystäviään, joita oli tottunut näkemään aina. Mutta Kiliipparikin nieli ikävänsä ja tuloillaan olevat vesitipat, jottei vaikuttaisi liian itkeväiseltä niin ultimaattisen miehekkään ja lihaksikkaan Siilimoismomoisen edessä.
JA sieltä se juna jo saapuikin. Seurasi perinteinen kinastelu ikkunapaikasta (mene sinä, eikun sinä, sinun vattahubuloituva mahasi ei kestä käytäväpaikkaa, miehinen siileyteni ei kestä sitä että joudut istumaan käytäväpäikalla.. ) joten se arvottiin siilintassu, kilpsuntassu, kivellä. Siilintassu, kilpsuntassu ja kivi oli kovin samantapainen kuin kivi, paperi, sakset peli, mutta tässä siilintassu oli voittamaton. Siilimoinen tämän taiston kovin usein voittikin, sillä vain hän osasi tehdä siilin tassun.
Minne Kaverukset nyt matkaavat? Mitä huurrrjaa siellä tapahtuu? Sen saat tietää oikeasti hyvin liukuvaan siiliaikaan ilmestyvässä seuraavassa luukussa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti