Oli siis uusien seikkailujen aika, mutta Kiliipparilla oli jälleen nälkä. Homosiili ja Kiliippari astuivat läheiseen pubiin. Oli aika mahti aamiaisen. Ja Ikuisen sateen maan asukit osasivat kunnon aamupalan! Annokset olivat supermahtavan kokoisia; oli pekonia, tuota jumalten herkkua ja erityisesti Siilimoisen herkkua, kananmunia, papuja, nakkeja, herkkusieniä, tomaattia, paistettua sipulaa ja paahtoleipää. Namnamnam! Kilpsu ja Siilimoinen ahtoivat mahansa ähkytäyteen.
Mahti aamupalan jälkeen oli aika etsiä kunnon tekemistä, joten velmumaisella tuulella olevat Homosiili ja Kiliippari menivät etsimään Kuningattaren linnan ja sitä vartioivat soturit, joista kaverukset olivat kuulleet paljon. Soturit kuulemma vain seisoivat aivan paikallaan ja tuijottivat liikkumatta kaukaisuuteen. Kaverusten suunnitelmana oli saada soturi nauramaan tai liikahtamaan. Ja se onnistuikin erinomaisesti. Kun Homosiili ja Kilpsu tulivat lähemmäs Kuningattaren linnan porttia, kaikki rivissä vartioivat soturit eivät voineet olla ihastelematta ihastuttavan Siilisankarimme ihastuttavaa ulkomuotoa.
Kiliipparia alkoi taasen harmittaa, kuinka paljon Siilimoinen sai huomiota muilta eritoten miespuolisilta. Hänelle tuli pakottava tarve vaihtaa tassuihinsa mustat sukat. Homosiilin paistatellessa suosiosta ja ihastelusta, Kiliippari päätti siirtyä ihastelemaan vuorostaan läheistä puistoa ja sen kukkasia.
"Missä Kilpsu on?" Homosiili havahtui. Minne tuo vikkelä Konnamoinen on voinut hilpaista. Eihän hän kääntänyt selkäänsä kuin pariksi sekunniksi (todellisuudessa puolisen tuntia). "Oivoi, minun on löydettävä Kilpsumoiseni." Siilimoinen tuumaili mahtavilla aivoillaan ja upealla päättelykyvyllään hän päätteli että Kiliippari oli mennyt jälleen mutustelemaan jotain.
Miten kaksikon käy? Löytävätkö he toisensa Lontosiilin vilinästä? Menikö Kiliippari jälleen mutustelemaan ruokaa? Vaihtoiko hän mustat sukat tassuihinsa? Siiliaikaan se selviää.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti