Joulukalenterin 4. luukku

Kiliippari ja Homosiilimoinen etsivät suojapaikkaa viluiselle siilille. Kylmyys alkoi tunkeutua läpimärän siilimoisen luihin ja ytimiin. Pikkuruinen, mutta jokseenkin maskuliininen siilimoinen alkoi kangistua ja tallustelu kävi vaivalloiseksi. Kiliippari huomasi siilin tärinän ja hytinän. Nokkelana, kuten monista lastensaduista (tämä tarinahan on siis totta) tiedetään Kiliippari keksi rakenta kaarnasta puluukan jossa jaloistaan vikkelä kilpikonna voisi vetää jäätyvää siilimoista nopeammin turvaan.

Pulkan valmistuttua matka tosiaan sujui nopeammin. Eipä aikaakaan kun parivaljakko saapui koooooo-ooorkean kuusen juurelle. Korkealla kuusen keskivaiheilla näkyi pieni ikkuna. HOIIII! (manne ääni) huusi Kiliippari. Ikkunasta kurkisti pieni ja pörröinen oravamoisen pää. "Tänne ei kulkureita oteta" sanoi Orava pikkuoravaäänellä. "Mutta tämä minun pikkukaverini jäätyy" puolusteli Kiliippari. Oravamoisen sydän suli ja se antoi kaksikolle luvan tulla lämmittelemään. Oravan luokse pääsy muodostui kuitenkin melko suureksi ongelmaksi. Siilit ja kilpikonnat kun eivät ole kaikkein ketterimpiä kiipijöitä. "Hmm.. Miten ihmeessä pääsemme tuonne ylös.."



to be continued.....