Matkallaan kohti Vyötiäisen kotiluolaa Homosiilille, Kiliipparille ja Kirahvi-kirahville alkoi tulla kylmä. Talvisen Talvimetsän talvet olivat hirmuisen hyisiä, eivätkä siilimoinen ja Kirahvi-kirahvi olleet vieläkään tottuneet niin arktiseen talvi-ilmastoon.. Kiliipparilla taas oli niin paksu kilpi, ettei kilpikonnamoiselle tullut helposti kylmä. Mutta pelastaessaan siilimoista vedestä, hän oli unohtanut villasukkansa kotiin.. Ja ilman villasukkiaan, ei Kiliippari voinut elää, ainakaan lämpöisesti..
Kaverukset olivatkin suuren ongelman edessä.. He taapersivat viluisina keskellä hyisen kylmää talvisen Talvimetsän peltoa, eikä missään näkynyt lämpöistä suojaa.. "Hrrr.. Miten me selviämme tästä!" Homosiili sanoi hytisten. Sattumoisin pelto oli lammaslauman kotipelto. Lampaat kuulivat kaverusten kalinan ja hytinän. Lampaat lähtivät katsomaan mikä heillä oli hätänä.. "Bäääää... " Lambuliini tervehti. "Hei!" Kiliippari vastasi. "Bäääbäbäää-ää-ä-ää? Bäää" Lambaliini kysyi. (teille voimme ihmiskielettää: Onko teillä kylmä? Tulkaa lämmittelemään!) Kirahvi-kirahvi, Kiliippari ja Homosiili seurasivat lampaita niiden kotitalliinsa, jossa oli ihanan lämpöistä. Kaverukset alkoivat sulaa.. Lampaat keskustelivat keskenään jostain, mutta siili, kilpikonna ja Kirahvi-kirahvi eivät kuulleet mistä.. Mutta mepä kuulemmekin! Lampaat keskustelivat varastossaan pölyttyvistä lampaanvillatäkeistä ja villasukista. Lammasmoiset päättivät lainata retkeläisille hieman ylijäämä lampaanvillaa lämmikkeeksi..
Lambuliini ja Lambaliini + muut lampaat antoivat kaveruksille lampaanvillatäkit ja Kirahvi-kirahvi, Homosiili ja Kiliippari kiittivät: "Kiitos!" He jatkoivat matkaansa, mutta tällä kertaa heille ei tullut yhtään kylmä koko loppumatkan aikana! :) + Kiliippari sai myös villasukat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti