Joulukuun 14. luukku

Hiemaan ahtaasti, mutta lämpöisesti nukutun yön jälkeen Kirahvi-kirahvi, Homosiili ja Kiliippari kömpivät ulos lumiluolastaan. "Mistähän saamme aamupalaa?" Kiliippari tokaisi samalla kun siilimoisen maha murahti "MmmööÖÖYyyyyöyöyyRrrrRRr" niin että Kirahvi-kirahvi ja Kiliippari säpsähtivät säikähdyksestä. Lähistöllä asusteleva hiiriperhe kuuli siilimoisen mahan. "Mikä ihme täällä noin sulosointuisesti murahtelee?" isoisä Hiiri kysäisi kurkistaessaan ulos ovenraosta. Äiti Hiiri tallusteli ulos ovesta ja tuli tervehtimään muukalaisia. "Hei." äiti Hiiri sanoi. Kaverukset vastasivat Oulun kuoron voittoisalla Kuorosotameiningillä: "Huomenta!" "Onko teille poloisilla, joskis yhdellä kovin suloisella ja komealla, retkeläisellä nälkä?" äiti Hiiri kysyi. "Kyllä meillä oikeastaan on, aika hirmuinenkin nälkä.." Kiliippari tokaisi. "No mutta tulkaahan toki sisään. Me olimme juuri syömässä joulupuuroa.." isoäiti Hiiri huudahti ovenraosta, jossa isoisä edelleen seisoskeli ihaillen siilimoisen masulimoisen suloisia soinnahduksia.. :)

Kolmikko viipyi hiiriperheen luona jonkin aikaa syöden joulupuuroa ja nauttien vielä jälkiruuaksi glögiä. Kirahvi-kirahvi ei tosin suuren mahtipontisen kaulansa takia mahtunut sisälle. Mutta kolmen lampaanvillatäkin ja hiiriperheen ulos tuomien tyynyjen avulla Kirahvi-kirahvilla oli yhtä lokoosat oltavat kuin muillakin retkeläisillä.. Kolmikko jatkoi matkaansa hiiriperheen jäädessä vilkuttelemaan ovensuusta.

Pienen matkan kuljettuaan he huomasivat lähellä eriskummallisen näköisen lumihökötyksen.. Se oli pyöreä ja luminen..



to be continued.............