Joulukalenteri 12. päivä

Puolenvälin SiiliKilpsubileet!!!

Biletyspäivä sujuikin matkustaessa.

... ja meno oli hurjaa ja noususuhdanteista. :)

PS. Anteeksi pienoismoinen gonahdus.. :D

Joulukalenteri 11. päivä

Kiliippari ja Homosiili olivat siis Tulpukkulapellolla kirmailun ja maukuiluhulluilun jälkeen raahautuneet nälissään mahat möyryen ja muristen läheiseen vanhaan tuulimyllyyn rakennettuun ravintolaan syömään. Kaverukset olivat jo tilanneet ruokaa.

Ravintola oli erityisen siisti paikka, siis siisti-sanan cool-merkityksessä ei puhtaus-merkityksessä. Kiliippari ahdistui jos oli liian siistiä. Ja sen huomaa kaverusten talvisessa Talvimetsässä sijaitsevasta Siililuolasta, joka on usein varsin sotkuinen. Mutta sillälailla kodikasmoisen sotkulimoinen ja viihtyisä. Takaisin siistin makeeseen vanhaan tuulimyllyravintolaan. Tuulimyllyn tuulen mukana pyörivät tuulijutskat, niinkuin Siilimoinen asian taidokkaan nerokkaasti ilmaisi upealla ja erittäin maskuliinisella äänellään, pyörivät edelleen, mutta sähköä ne eivät kovin paljoa tuottaneet. Sen verran että hyvin tuulisena päivänä oli kirkkaampi valaistus kuin tuulettomana päivänä.. Lisäksi tuulijutskat toivat mukavaa jännitystä sisäänkäynnille, kun piti vinhasti pyörivien tuulijutskien välistä hilpaista sisälle toivoen samalla ettei saisi päähän kuhmua.

Tuulimyllyn sisäosa oli kodikkaasti, vanhahtavan tyylikkäästi sisustettu. Kiliippari piti erityisesti eriparisista vanhoista pöydistä ja tuoleista, joita oli yhdistelty sikin sokin sisätilaa. Tarjoilijat kopisuttelivat menemään puujalkineissa, joista Homosiili innostui kovin. Hän halusi heti itselleensäkin samanmoiset. Siilin uhkean ihanan lihaksikkaat upeat tassunsa näyttäisivät vielä jumalaisemmilta juuri tuollaisissa alkukantaisen jöreissä puukengissä, ja puukenkien jylhä kopina saisi kaikkien päät kääntymään Siiliä kohti. Tosin muutenkin kaikki jo huomasivat, kun Siilisankarimme saapui huoneeseen, sillä hän oli niin mahtipontisen uljas ja komea. Maskuliinista ihanuutta korosti vielä hänen uhkean upea ja suloinen rintapiikkinsä Börje.

Palatkaamme nykyhetkeen: RUOKA oli saapunut! Kiliippari ja Homosiili olivat aivan tohkeissaan. Vihdoinkin ruokaa. Tulpukkulapellolla pomppiminen ja kieriminen ja hypähtely kuluttaa nimittäin erikoisen paljon energiaa, joten lisäenergian tankkaus oli paikallaan. "Ruokaaaa!" Kiliippari oli niin innoissaan. Hän ei voinut ajatella mitään muuta kuin edessään olevaa kukkurallista lautasellista hamppumaalaista maalaisruokaa. Jopa komean Siilimoisen upea rintapiikki Börje unhoitui Kilpsun mielestä hänen mussuttaessaan naisellisen hiljaisella mussutusäänellä miehekkään naisellista suurkokoista annosta. "Mussutimussuti mussummussum.." Homosiili taasen mussutti miehekkäämmän siilimäisellä mussutusäänellä; "MUSSUTIMUSSUTI MUSSUMMUSSUM.."

Ruuan jälkeen oli aika kierrellä lisää Hamppumaan maaseutua. Siinä menikin koko loppupäivä. Iltasella kaverukset palasivat vanhaan tuulimyllyyn rakennettuun ravintolaan, sillä sen yläkerrassa oli huoneita, joita vuokrattiin retkeläisille. Etenkin näin hurmaaville ja komeille retkeläisille kuin Homosiili. Niinpä Kiliippari ja Siilulimomoinen yöpyivät vanhaan tuulimyllyyn rakennetussa ravintolassa, jonka yläkerrassa oli huoneita vuokralla retkeläisille. Ja voi siilipojat miten hyvin Siili ja Kiliippari nukkuivatkin. Tulpukkulapellolla kirmailu ja maaseudun kiertely oli uuvuttanut kaksikon aivan kokonaan, joten uni oli erikoisen makoisaa ja maittavaa.

Tarina jatkuu seuraavan kerran siiliaikaan siilipäivänä siilin siilimäisellä siilitavalla. Siileilemisiin!

PS. Kaiken matkan aikana ostamansa tahi vuokraamansa asiat Siiluliilumoinen ja Kilpsulimoinen ovat maksaneet yhteisestä uhkaavasti pienenevästä matkakassastaan, jota he ovat kasvattaneet ja hoivanneet viime joulun seikkailuista lähtien.

Joulukalenteri 10. päivä

Seuraavana päivänä kaverukset päättivät lähteä tutustumaan Hamppumaan maaseutuun. Kiliippari oli kuullut reggae hemmoilta, että siellä kasvaa ällistyttävän kauniita kukkasia. Ja niinpä kaverukset siis lähtivät etsimään näitä kuvankauniin häikäisevän upeita kukkapeltoja. "Millä me pääsemme maaseudulle?" Homosiili, tuo kaksikomme aivot ja lihakset, mietiskeli ääneen.

"Satuin kuulemaan kauniin sulosointuisen kysymyksesi. Minä ja bändini ollaan juuri menossa maaseudulle päin.. " ohikulkeva Reggae-majava tokaisi ja osoitti kukkasin koristeltua hippimäistä minibussiaan lisäten: "Hypätkää kyytiin!" Kiliippari ja Homosiili hyppäsivät minibussiin. Ja niin huristeltiin hurrhurrhurrrrrrrr kohti maaseutua. Siilimoinen ja Kiliipparimoinen saivat maistaa Reggae-majavan sikaria, jossa oli käytetty vain luonnontuotteita eli lähimaaston hamppukasvia. Luomua ja lähiruokaa ja sillai..

Viimein saavuttiin maaseudulle ja häkellyttävän hämmästyttävän hykerryttävän kauniin kukkaispellon luo. "Ooooooooooh!" henkäisi Kiliippari ihastuksesta. "Ooh!" henkäisi Homosiili ihanan ihastuttavalla ja maskuliinisella äänellään. "Mitä kukkasia nuo oikein ovat" Homosiili kysyi Reggae-majavalta. "Ne ovat Tulpukkuloita" Reggae-majava vastasi. "Oooouuuuaaaaaaah.." henkäisivät Kiliippari ja Homosiili yhteen ääneen hämmästyksestä ja kukkien ihanuudesta.

Kiliippari ja Siilulimoinen juoksentelivat Tulpukkulapellolla kuin pikkukaritsat konsanaan. Aivan sekaisin menivät nuo kaksi Reggae-majavan sikarista. "Wihihiihhihihiiiiiii" ulvahteli Siilimoinen ja Kiliippari vain hihitteli. Homosiili tanssahteli ja lauleskeli varsin hyväriimisiä laulujaan, kuten itse keksimäänsä Miljoonat tilille -räppiä. Homosiili oli siis aikalailla tuubassa, kun kerta räpätäkin alkoi. Tuubassa, ei käyrätorvessa..

Iltapäivällä Homosiili ja Kiliippari etsivät syötävää ja löysivätkin vanhaan tuulimyllyyn rakennetun ravintolan. He tilasivat syötävää. Mutta mitä he söivät? Mitä he tilasivat? Millä he maksoivat? Ja minkälainen oli vanhaan tuulimyllyyn rakennettu ravintola? Tähän kaikkeen saat vastauksen ensikerralla.. Samaan siiliaikaan siis jälleen.. :)

Joulukalenteri 9. päivä

Kaverukset saapuivat määränpäähänsä ja siellä lukikin heti suuuurin kirjaimin HAMPPUMAA. Siilimoinen ja Kiliippari huomasivat olevansa erittäin rennon oloisten tyyppien maassa. Hamppumaan asukkaat näyttivät kaikki olevan todella mukavia ja hauskoja tyyppejä. Hamppumaa sai nimensä kansalliskasvistaan, jota käytettiin niin vaatteissa, ruuissa ja juomissa.

”MAUUU” maukaisi Kiliippari. Kiliipparin teehammasta alkoi hieman kolottaa ja tästä syystä kaverukset lähtivätkin etsimään kahvilaa. Melko nopeasti he löysivät varsin värikkäästi sisustetun kodikkaan oloisen kahvilan. Kahvilassa oli tarjolla tavallista kahvia ja teetä, mutta lisäksi listalta löytyi kaikenlaisia pullia, avaruuskakkuja ja suklaaleivonnaisia. Koska Kiliippari on varsinainen sokerikiliippari se tilasi heti teen lisäksi seitsemän leivonnaista. Siilimoinen tyytyi vain yhteen, koska sen piti pitää huolta komean miehekkäistä linjoistaan. Syötyään muutaman leivonnaisen (kaikki yhdellä hotkaisulla) Kiliippari alkoi puhua hieman kummallisia.. ”Whoah enpä huomannut että maailma on näin värikäs” sanoi Kiliippari melko rennon kuuloisella äänellä.

Kiliippari ja Homosiili lähtivät kahvilasta kiertelemään ympäri Hamppumaan pääkaupunkia, Amsterkilpsua. Kiliipparin mielestä kaupungin pienimmätkin yksityiskohdat olivat hyvinkin mielenkiintoisia ja värikkäitä. Homosiili oli ehkä tavallista epämaskuliinisempi ja häntä tanssahdututti ja laulatti kovin. He tuntuivat heti kahvilakäynnin jälkeen sulautuvan paljon paremmin muuhun porukkaan ja heidän olonsa oli muutenkin hyvin paikallinen. Kiliippari huomasi ehkä kaikkein mielenkiintoisimman asian toistaiseksi, rastasiilejä! He olivat menossa kuuntelemaan Reggae musiikkia ja Kiliippari ja Siilimoinen päättivätkin liittyä tähän rentoon seuraan. Ilta sujui rennon reggae musiikin tahdissa rennon rentomaisessa rentoilufiiliksessä. Kilpsu innostui myös musisoimaan. Mutta ei tietenkään ollut niin mahtava kuin komea ja lihaksikas Siilisankarimme.

Pimpelipom siinä tämänpäivän joulukalenteri! Huomenna lisää liukukilpsusiili aikaan!

Joulukalenteri 8. päivä

Kiliippari ja Siilimoinen heräsivät yöuniltaan. Jotain oli kuitenkin erilailla kuin tavallisesti.. Siilimoinen ei noussut reippaana tekemään tavallista aamu siilijumppaansa vaan makasi sängyssä hieman pahoinvoivan oloisena. ”Ehkä siinä viimeisessä ohrapirtelössä oli liikaa sokeria?” Kiliippari ehdotti. Siilimoisen olo oli varsin huono ja hän joutuikin harjoittamaan talvisen Talvimetsän perinteistä rituaalia ”pyhän pytyn palvontaa” koko aamun.

Iltapäivällä kaverukset lähtivät matkaan kohti uusia seikkailuja. Kiliippari ehdotti että he lähtisivät uuteen paikkaan junalla, mutta Siilimoinen sanoi että hänen vatsahubuloitunut vatsansa ja muutenkin bubuli olotilansa estäisi pitkään junassa istumisen. Tästä syystä Homosiili ehdottikin että he tekisivät matkansa lentokoneella, joka olisi nopeampi vaihtoehto. Kiliippari suostui tähän ja kaverukset lähtivätkin tuota pikaa kohti lentokenttää.

Lentokentällä heidän piti kulkea metallinpaljastimen läpi ja Siilimoinen ei meinannut millään päästä siitä läpi ilman että se piippaisi. Tullivirkailijat saivat selville että syynä ovat Homosiilin rautaiset vatsalihakset. Lentokoneeseen päästyään Kiliippari pyysi tyynyn ja peiton ja kävi pienille muuuuutaman tunnin nokosmoisille. Siilimoinen sen sijaan tavoistaan poiketen joi keltaista virvoitusjuomaa, joka jostain syystä tuntui tänään maistuvan kovin.

Mihin kaverukset laskeutuvat? Se selviää ensi kerralla samasta siiliblogista samaan liukusiiliaikaan!

Joulukalenteri 7. päivä

Matkalaiset saapuivat viime kerralla uuteen maahan, mutta emmehän edes kertoneet maan nimeä, joka on ” Land of the Lederhosen”. JA nahkahousujahan riitti! Kiliippari ei ole ikinä nähnyt niin paljon nahkahousuisia eliöitä, mutta Siilimoiselle nahkahousut olivat hieman tutummat, sillä hän oli kierrellyt hieman erilaisemmissa baareissa kuin viaton Kiliippari. Asukit kittasivat myös hyvin hyvin paljon ohrapirtelöä, varsinkin näin Decemberfestin aikoihin.

Takaisin asiaan. Homosiili ja Kiliippari olivat siis ”Land of the Lederhosenin” pääkaupungissa Bersiilissä. He kiertelivät kaupunkia ristiin rastiin ja kuljeskelivat kauan kaupungin kahtia jakavan kivimuurin viertä. Kaupunki oli jaettu kahtia kivimuurilla; Länsisiilein ja Itäsiilein puoliin. Maalla oli siis mielenkiintoinen historia ja myös nykypäivä. Itäsiilet ja Länsisiilet eivät pitäneet toisistaan, sillä Itäsiilet olivat vankkoja vehnämallaspirtelön juojia ja Länsisiilet taasen ohramallaspirtelön juojia. ”Ja toisinajattelijoiden kanssahan ei kaveerata” menee kansallinen sananlasku.

Kiliippari ja Homosiilulimoinen juttelivat monien nahkahousuasukkien kanssa ja viettivät aikaa myös torilla. Tori oli täynnä kaikenmoisia kojuja ja herkkupuoteja, joissa myytiin ohrapirtelöä, pullaa, pähkinöitä ja erilaisia makkaroita. Kiliipparin oli pysähdyttävä joka kojulle maistelemaan ja haistelemaan ja kuolailemaan herkullisia herkkuja. Homosiilin hermot meinasivat jo lähteä lätkimään, ennen kuin hän huomasi makkaroihin erikoistuneen kojun. Siellä oli metvurstia, pekoni, bratvurstia, ilmakuivattua kinkkua, pekonia, chorizoa, pekonia ja suklaalla päällystettyä pekonia. ”Mahtavaa!!!” huudahti Homosiili ja juoksahti miehekkäin hypähdyksin kojun luo. Kiliipparilla meni koko loppupäivä yrittäen saada Siili pois kojun luota.

Lopulta monien tuntien raastavan päättelemisen ja mietiskelyn (kyllä! Siili osaa mietiskelyn jalon taidon, hän ei vain kovin usein sitä käytä) jälkeen Siili sai päätettyä mitä ostaa (pekonia, suklaapekonia ja metukkaa), joten he pystyivät irtautumaan kojulta. Seuraavaksi piti löytää majapaikka ja se löytyikin ihmeellisen helposti. He nukkuivat yön hyvin paikallisessa majatalossa, josta tietysti sai Siilimoisen uutta lempijuomaa ohrapirtelöä. Ei siili tietenkään kokonaan ollut unohtanut ihanaa, mieltä virkistävää ja kieltä hellivää rakastaan mustaa jalojuomaa, mutta tällä hetkellä ohrapirtelö veti pidemmän korren.

Mutta mitä seikkailuja on vuorossa huomenna? Sen tietää vain Kiliippari ja Siilulimoinen. Samaan (liukuvaan) siiliaikaan taasen!

Joulukalenteri 6. päivä

”Tiedätkös Kiliippariseni, tänään on talvisen Talvimetsän itsepäisyyspäivä.” Homosiili tokaisi ja pullisteli mahtavia lihaksiaan ajan kuluksi. ”Ainiin, en muistanutkaan koko päivää!” Kiliippari sanoi ja katsoi hullaantuneena Siilimoisen mahtavia ja lihaksikkaita lihaksia. Talvisessa Talvimetsässä oli toden tosiaan tottamooses itsepäisyyspäivä, jolloin kaikki talvisen Talvimetsän asukit saavat aivan itsepäisen itsenäisesti tehdä omat päätöksensä. Itsepäisyyspäivänä saa olla itsekäs ja itsepäinen. Tosin liian itsekäs ei ikinä saa olla. Se ei ole mukavaa, sillä toisia tulee auttaa, jos he apua tarvitsevat. Tämä on Homosiilin jokapäiväinen motto, joka pätee myös itsepäisyyspäivänä.

Palatkaamme takaisin Kiliipparin ja Homosiilin luo. ”Minä päätän siis itsepäisesti itsepäisyyspäivän kunniaksi, että etsimme jostain heti aamupalaa!” Homosiilimoinen lausahti ja lähti viipeltämään maskuliinisesti kohti läheistä toria. Tori oli täynnä populaa, kummallisissa nahkahousuissa. Oli ilmeisesti joku juhla meneillään, sillä kaikkialla näkyi julisteita toivottaen ”Guten Decemberfest!” Kiliippari ja Siilimoinen astuivat sisään yhteen läheiseen kapakkaan. ”Hmm, ottaisimme jotain paikallista aamusyömistä ja siihen mukaan jotkut juomat” Kiliippari söpelsi kapakanpitäjälle. ”Ja!” kapakanpitäjä huudahti ja samassa heidän edessään oli lautaselliset outoa kaalia ja nakkeja sekä lasilliset pirtelön näköistä juomaa. Kiliippari ja Homosiili katsoivat toisiaan kummastuneina. ”Mitä tämä oikein on?” rohkea Siilimoinen uskaltautui kysymään. ”Wiener und sauercrauft und ohrapirtelö!” kapakanpitäjä vastasi jälleen huudahtaen. Homosiilimoinen oli uskaliaampi ja rohkeni ensimmäisenä maistamaan paikallisia erikoisuuksia. Pian molemmat ahmivat herkullisia nakkeja ja hapanta kaalia ilomielin. Kuului vain ”omnomnomnomnomnomnomnom namnamnamnamnam namnamnamnamnaminamnam mumsmumsmums” kun kaverukset mutustelivat. Ohrapirtelökin oli herrrrkullista. Mutta siitä tuli Kiliipparille hieman höpö olo, mutta Siilimoisen maksa oli tottunut rankalla treenillä sietämään kaikenlaisia pirtelöitä ja juomia.

Aamupalan jälkeen oli aika tutustua uuteen maahan. Mutta siitä kerrommekin enemmän seuraavalla kerralla. Samaan siiliaikaan, joka on kuten ehkä olette huomanneet hyvin liukuva. :)

Näin itsepäisyyspäivän kunniaksi talvisen Talvimetsän lippu.. :)