Joulukalenteri 24. päivä

Siilimoinen ja Kiliippari astahtivat balleriinamoismaisen sirosti hypähdellen ulos junamoismolimoisesta. Ulkona tuuli ja tuiversi ja tuiskusi. Ei tosin Anttimaisesti.. Vielä oli taaperrettava tuiskuavassa lumessa Siililuolalle ja heidän piitkän pitkä ja suuren suuri mahtiseikkailunsa olisi päättynyt. 


"SKRIIIIIIKS" kuului ovesta kun vahva, lihaksikas ja miehekkään siilimäisen poikamainen, eikun MIEHEKÄS Homosiili työnsi Siililuolan jykevän oven auki. Kiliipparia ja Siilimoista vastaan tulvahti jouluisten tuoksujen tuoksuisa tuoksumeritulva ja jouluisten iloäännähdyksien iloinen melskemeri. Siiliäiti ja Siili-isi sekä Konnamuori ja Konnaisukki olivat päättäneet järjestää yhteiset joulukarkelot ja samalla "Tervetuloa Takaisin talviseen Talvimetsään" -tervetuliaiskekkerit Homosiilille ja Kiliipparille. He olivat kutsuneet myös Siilimoisen ja Kilpsun kavereita. Siililuolaan oli kerääntynyt vanhusten lisäksi Oravainen ja Jänömoinen, Vyötiskä ja Kirahvi-Kirahvi, Reggae-Majava, Siiliveikka ja Siilisisko ja sen hyypiö, Konnavelimoismomoinen ja Kilpsusiskoliini ja sen juippi + koiraystävät Velkokoirulimoinen ja Masimoismomoinen. Kiliippari ja Siilimoinen olivat hyvin yllättyneitä ja iloisia suuren suuresta yllärimoisesta. 


Oli ruoka-aika (yllätysyllätys) ja oli aika mutustella Siiliäidin ja Konnamuorin tekemiä jouluherkkuja navat täyteen. Syödessä ja juodessa jouluglögiä ja mehua ja tietenkin mustaa jalojuomaa oli myös aika yhteislaulelun. Yhteislaulu meni jotenkin kutenkin näin (alkuperäisillä sanoilla esittänyt Leevi And The Leavings, pakko mainita ettei tule Teostolta valitusta.) : 

"Sitä aina ei huomaa syödessä 

että kinkkua saa kerran vuodessa 

Ja  Siiliäidin jouluruuasta 

Koko väki jouluaattona pallona 

Jouluaattona pallona.. "

Jouluaatto kuluikin pelaillessa lautapelejä ja lauleskellessa ja tietenki mussuttaessa ja ahmiessa jouluherkkuja. Siilimoinen ja Kiliippari olivatkin seuraavat päivät näiden mukaisien tuttujen kanssa ja unohtivat aivan täysin päivitellä terveisiään. Hyvää (myöhäistä) Joulua ja uuden uutukaista Uutta Vuotta vuotena 2012. Näin liukuvaan siiliaikatyylin toivotettuna. :)

Suuremmoisen suuri korjaus: Eräs komea ja uljas ja suloinen ja KARVAINEN sankari oli vieraismoismoisten luetteloimisen aikana juuri lenkillä, joten hänet unohdettiin mainita. Kyseessä on tietenkin koirasankari Spockkiliini. 


Selvennys: Reggae-majava bändeineen oli aina paikalla kun oli tarvis (kuten Tulpukkulapeltoreissulla huomattiin), joten he osasivat tulla musisoimaan ja viihdyttämään uusia ystäviään Kiliipparia ja Homosiili ja muuta talvisen Talvimetsän talvista porukkaa. 

Joulukalenteri 23. päivä

Siilimoinen ja Kiliippari saapuivat päivän koitteessa Suureen ja Mahtavaan Siilistöliittoon, toiselta nimeltään Äiti Siilimaa. Tämä maa oli huuuuuisin hurjan suuuri ja valtaisan valtava. Kiliippari ei edes osannut käsittää niin isoa asiaa, kuin tämä Suuri ja Mahtava Siilistöliitto. Siilimoinen pystyi, sillä olivathan hänen mahtavat aivonsa suuremmat ja sileämmät kuin Kilpsun.

Suuren suureen maahan mahtui paljon erilaisia alueita kuten Siiliperia, jonne armahtamattomat tyypit lähetettiin, ilman armoa. Mutta Kiliippari ja Homosiili tyytyivät kiertelemään ja tutustumaan vain yhteen kaupunkiin, Moskosiiliin. Kiliipparin pyynnöstä he menivät sikäläiseen kuuluisaan teatteriin katsomaan kuinka homppelimiehet ja siroismoiset naiset pomppivat lavalla kummallisissa tyllihameissa. Siilimoinenkin haluaisi semmoisen.

Näytös alkoi. Tanssimestari, joka siis oli valinnut tanssijat, näki Siilimoisen katsomossa ja ihastui hetkessä tämän siron maskuliinisen upeihin jalkoihin. Tanssimestari pyysikin häntä mukaan näytökseen ja erityisesti tuomaan siilimäistä ammattitaitoa ja miehekästä siveyttä pienten siilien tanssiin. Kiliippari nautti kovin näytöksestä, varsinkin kun oli tuttu päätanssija Siilimoinen. Kiliippari piti myös erityisen paljon väliaikateestä ja kakusta.

Tanssahtelun ja ihastelun jälkeen oli aika nukkua, jotta jaksaisi matkustaa seuraavana päivänä kotiin. Vihdoin. Mutta tuleeko kotimatkalle viivästyksiä tai lisäseikkailuja? Jatkaako Siilimoinen balleriinan uraa talvisessa Talvimetsässä? Mistä Siilimoisen ihanuus ja ihastettavuus johtuu? Saatteko te vastaukset näihin kysymyksiin? Miksi lopussa on aina kysymyksiä? Jatkoa seuraavassa jaksossa, liukuvan liukkaaseen siiliaikaan..

Jotta pääsisitte oikeaan homppelimies ja siromoisnais fiilikseen tässä linkitettynä tanssivien pienten siilien tanssi (kunhan kuvittelette hieman pyöreähköt siilimoiset tanssijoiden tilalle.. :D ) :

Pienten Siilien tanssi

Joulukalenteri 22. päivä

Hauskan ja riemukkaan ja hurjien seikkailujen täyteisen matkustuspäivän jälkeen Kiliippari ja Homosiilimoinen saapuivat "Jalkapalloa potkivan korollisen saappaan maahan" tai lyhyemmin "Saapasmaahan". Saapasmaan kansalaiset olivat hulvattomia, he huutelivat koko ajan "Bella, bella!" kun Homosiili ja Kiliippari kävelivät ohitse. Kiliippari oli aivan hämillään. Saapasmaan kansalaiset luulivat kaiketi Kiliipparia Bella-nimiseksi, sillä he osoittivat huutelunsa hänelle. Kiliippari ei pitänyt Saapasmaalaisista, he olivat jotenkin lipeviä ja limaisia. Kuin lipeäkaloja.

Homosiiliä taas hurjistutti Saapasmaalaisten hurjan hurjistuttava hurjistelu hurjilla pienillä hurjisteluautoilla. Kaahailuautot kaahailivat katuja pitkin poikin ja tööttimäiset töötit lauloivat tööttimelodiaa jatkuvasti. Luulisi että tuollainen hurjamainen hurjistelu ja kaahailumainen kaahailu ja tööttimäisten tööttien laulattaminen alkaisi jossain vaiheessa kyllästyttää. Näin ainakin Homosiili päätteli suuremmoisen mahtavilla aivomoisillaan.

Kaverukset käppäilivät pitkin poikin Saapasmaan pääkaupunkia Rosiiliä. Oli jälleen ruoka-aika. "Täällä saa ainakin talvisen Talvimetsän herkkuja!" Kiliippari hihkaisi kun katsoi läheisen ravintolan ruokaisaa ruokalistaa ja laaaaaaajaaa pitsavalikoimaa.  Siilimoinen ja Kiliippari söivät makoisat pitsat ja joivat hieman erimakuista rypälemehua kuin Parisiilissä. Päivä jatkui kierrellen kuuluisia nähtävyyksiä, joista voisi sitten kerskua talvisen Talvimetsän kavereille. Kaverukset kävivät muun muassa Colossiilissä, jossa muinaiset muinaisen taistelutaidon osaavat muinaisgladiaattorisiilit siilitaistelivat kaaaauan kauan sitten muinaisina aikoina, ja tuijottelemassa Pissan kaltevaa vessanpyttyä sekä vierailivat myös Saapasmaan sisäisessä pikkuisessa itsenäisessä valtiossa Pikkuvaltiossa, joka  on esimerkiksi Paavon koti.

Colossiili

Kaverukset eivät innostuneet Saapasmaasta hirmuisesti ja heitä vaivasi jo melko vakava tautikin, nimeltä koti-ikävä. Heitä alkoi pelottaa ja jänskättää että kerkiävätkö he edes jouluksi kotiin talviseen Talvimetsään. Homosiili ehdotti lentokonetta, mutta Kiliippari arveli että ne olisivat aivan täynnä joulumatkustajia matkustelemassa joulun viettoon. Kiliippari ajatteli että junalla he pääsisivät nopeammin ja vähemmän ruuhkaisemmin. Niinpä Kiliippari ja Homosiili hyppäsivät junaan, taas, ja jatkoivat seikkailuaan kohti pohjoista.

Ehtivätkö he talviseen Talvimetsään jouluksi? Eksyvätkö he matkallaan vielä muualle? Saavatko he talvisessa Talvimetsässä jouluruokaa? Tuoko JouluUkki heille lahjoja? Tuleeko jouluksi lunta? Tätä kaikkea Kiliippari miettii. Siiiiiiiiileilemisiiiiin! MAUmaauuu..

Joulukalenteri 21. päivä

Kaverukset matkustivat koko päivän. Oli nimittäin jälleen matkustuspäivä.

Joulukalenteri 20. päivä

Tätä blogitekstiä lukiessa ja sen huimia seikkailuja jänskäillessä voit kuunnella samalla kyseistä kappaletta:

Eye of the Siili :D

"Mikä sinun härkätaistelija nimesi on?" Homosiili uteli. Edelleen hermostuneen oloinen Hermostunut Sonni vastasi hieman empien epävarmalla äänellä: "Hermostunut Sonni?" "EEIII, ei ei ei ei ei.." parkaisi Siilimoinen ja jatkahti: "EI tuollainen ole härkätaistelijan nimi! Ainekaan sellaisen joka tulee voittamaan legendaarisen Apollo Toron" Homosiilin silmissä kiilui outo innostuneisuuden ja hulluuden sekainen kiilto. "Pidä katse palkinnossa! *ja muuta kliseistä motivointi puhetta jota mm. The Rocky leffassa on*" Siili laukoi innoissaan ja motivoitui itsekin niin paljon että päätti hiljaa mielessään opettaa Hermostuneelle Sonnille omat mahtavat ja voittamattomat sekä muinaiset härkätaistelu(siilitaistelu)tekniikkansa.


Pahamaineinen Apollo Toro

Kiliippari keskittyi taas enemmän henkisspirituaaliseen puoleen, joka myöskin oli tärkeää. Täytyi vain hokea riittävän monta kertaa päivässä "Minä pystyn tähän. Olen voittamaton" kunnes päästä kuuluu priiiii.

Viimein monen tunnin (jatkui seuraavaan päivään) harjoittelun ja valmentautumisen ja henkisspirituaalisen valmistautumisen jälkeen Hermostunut Sonni oli valmis taistoon. "Olet nyt valmis taistoon, sonniseni." Homosiili sanoi oudon usvaisella ja salaperäisellä äänellä samalla puristaen kannustavasti Hermostuneen Sonnin hartioita. Älkää miettikö sitä miten meidän juuri sopivan kokoinen siili ylsi ylisuuren härän härteita koskettamaan, vaan keskittykää nyt herranen aika asiaan. "Olet valmis. Tästä lähtien et ole enää Hermostunut Sonni, vaan sinua kutsuttakoon Innostuneeksi Sonniksi!" Homosiili julisti ja loi viimeisen rohkaisevan miehekkään siilimäisen katseensa Innostuneeseen Sonniin.

Oli taistelun aika. Kiliippari hihkui kannustuslauseita ja rohkaisevia mantroja katsomossa ja Homosiili mutisi itsekseen pelistrategioita. Ottelu oli kestänyt viimeiseen erään asti. Ja viimeisen erä viimeisillä 18 sekunnilla Innostunut Sonni sai iskettyä ratkaisevan ja tärkeän (Siilin strategioiman ja opettaman) viimeisen iskun, joka vei Apollo Toron kanveesiin. "Hurraaaaaa!" Kiliippari ja Siilimoinen hihkuivat. Innostunut Sonni oli väsynyt mutta onnellinen. Eikä enää ollenkaan hermostunut vaan itsevarman innostunut. "Kiitoksia Homosiili! En olisi millään onnistunut ilman suuremmoista ja kullanarvoista apuasi." Innostunut Sonni kiitteli ja halasi kumpaistakin. Kaikki päättyi siis täydellisesti. :)


Jatkavatko Siilimoinen ja Kiliippari matkaansa taas huomenna vai jäävätkö he vielä päiväksi "El País de los Toros alegresiin"? Miten Siilimoinen oli oppinut nuo maagisen mahtavat siilitaistelutaitonsa? Mitä he söivät tai tulevat syömään? Kerkeävätkö Siilimoinen ja Kilpsuliinimoinen jouluksi kotiin? Näihin kysymyksiin saat kenties vastauksen seuraavissa joulukalenterin luukuissa..

Joulukalenteri 19. päivä

Juna tumpsahti laiturille, ei kuitenkaan sellaiselle laiturille kuin veneet toisinaan tumpsahtelevat, vaan ihan tavanomaisen normaalille junalaiturille. Eikä se oikeastaan edes tumpsahtanut vaan sillä lailla pysähtyi pehmoisesti ja turvallisesti. Kaverukset astahtivat pois junasta ja aloittivat mahtavan El País de Los Toros alegresin tutkimisen. Maa oli erittäin tunnettu härkätaisteluista, eli mahtaviin matadorpukuihin pukeutuneista taistelevista häristä. Olihan tämä sentään "Iloisten Härkien Maa" kuten jo edellä lukee. Tosin ei talvisen Talvimetsän kielellä.

Kiliippari oli aivan innosta soikeana, normaalistihan hän oli ruuasta pyöreänä. Siilimoinen oli myös innoissaan, mutta kovahermoisena ja urheana siilinä hän pysyi omassa lihaksikkaan upeassa muodossaan. Kaverukset käppäilivät pitkin Madsiilin katuja ja töllistelivät kaikenmoisia asioita mitä eteen sattui. Kiliipparin oli nälkä. Hän halusi ruokaa. "Minä haluan ruokaa. Minun on nälkä!" Kiliippari tokaisi huudahtaen. Siilimoinen huokaisi: "TAAAaaaaasko!?! Sinun on AINA nälkä." ja jatkoi toteamalla: "Mennään sitten etsimään sinulle ruokaa.. Mutta tällä kertaa emme kuluta siihen niin paljoa energiaa ja aikaa kuin aikaisemmin!" Kiliippari ja Siili etsivät siis mutusteltavaa.

Mutustelutauon jälkeen kierrellessään jälleen Madsiilin katuja he törnäsivät kovin hermostuneeseen sonniin. "Ohops, anteeksi herra." kohtelias ja aina urhea Siilisankarimme tokaisi törmätessään tuohon kovin hermostuneeseen sonniin. "Oih, ei se mitään. Olen kovin hermostunut, joten en katsonut eteeni kunnolla." hermostuneen kuuloinen sonni sanoi kovin hermoisella äänellä. "Hola! Buenas tardes!" Kiliippari tokaisi sujuvasti kun osasi hyvin tuota härkäinmaan kieltä. "Hola! Puhutkin sujuvaa härkäinmaata! Minun nimeni on Hermostunut Sonni. Mitkä teidän nimenne on?" hermostuneen oloinen hermostunut sonni sanoi. "Minä olen Homosiili ja tämä kielipäinen konnamoinen on Kiliippari." Homosiili esittäytyi ja jatkoi: "Vaikutat kovin hermostuneelta, miksi?" Hermostunut Sonni mietiskeli hetken ja vastasi: "Olen hermostunut, sillä minulla on huomenna ensimmäinen härkätaisteluni ja vastassani on kovamaineinen Apollo Toro."


Kiliipparin ja Homosiilin kävi hieman sääliksi Hermostunutta Sonnia ja he päättivätkin auttaa häntä niin hyvin kuin kykenivät. Mutta miten he onnistuivat tehtävässään? Miten Hermostuneen Sonnin ensimmäinen härkätaistelu sujuu? Syövätkö Siilimoinen ja Kiliippari enää mitään hitaasti ja tarkoin selitetysti? Selviääkö kaikki huomenna samaan siiliaikaan kuten ennenkin?

Joulukalenteri 18.päivä

Homosiili nukkui harvinaisen pitkään, koska hän oli kovin väsynyt "karhujahdista". Kiliippari vaikutti tähän oikein tyytyväiseltä, kun sai kerrankin nukkua hänen mukaansa kaunistavat 14 tunnin yöunet.


Aamulla, ei nyt niin aikaisin siis kaverukset lähtivät taas jatkamaan hurjaa seikkailuaan kohti uutta kohdetta. *PIIIIIIIP* Kuului pillin vihellys, kun Kiliippari mussutti kala+ranu ateriaansa selvästi nauttien siitä *mumsmums*. Kiliipparin ja Siilimoisen junan lähtöön oli vielä yli tunti, joten kaveruksilla oli aikaa tehdä jotain kivaa. Kumpikaan ei oikein jaksanut tehdä mitään liikunnallista, joten he päättivät taas pelata "arvaa ketä ajattelen" peliä.


"Ketä minä ajattelen?" kysyi Kiliippari. "HmmmmmmmmmmmmmmHmmmmHmmHmm" mietiskeli tuo suuren suuri ajattelija ja mahtava päättelijä. "Onko hän oikea henkilö?" Siilimoinen viimein kysyi. "on." kuului ytimekäs vastaus. "Hmmmmhhhmmhmhmmhmmhmhmmmm" mietiskeli jälleen tuo suuri aivoinen mahtiSiili. "Onko hän joku jonka tunnemme?" Homosiili kysyi seuraavaksi piitkällisen pohdiskelun jälkeen. "on" kuului taas. "Hmmmm, tämä käy haasteelliseksi Siilimoinen tokaisi. "Asuuko hän talvisessa Talvimetsässä?" Siilulimoinen sai kysäistyä viimein. "Asuu. Tai Asuvat!" Kiliippari tokaisi salamyhkäisesti. "Ooooh, heitä on siis useampi! Ajattelet useampaa kuin yhtä!" suuriaivoinen päättelijämme päättelemällä arvasi. "Niin on" Kiliippari tokaisi. "HmmmmhhhmmmmmMhhhh.. Tämä käykin jännäksi" Siilimoinen tokaisi vastatokaisuna ja kysyi:" Ovatko he meille läheisiä?" "Ovat" kuului taas ytimekäs vastaus. "hmHMHMMMMMHMHMHMMmmmmmhmhmmhmmm" Siili mietti nyt toden teolla ja suurimmalla vaiheella.. "Ovatko he Siiliäiti ja Siili-isi?" Siilimoinen kysäisi silmät kiiluen yhtäkkiä purskahtaneesta koti-ikävästä, mutta miehekkään siilimäisenä äijäSiilinä nieli sen, jottei vaikuttaisi neitimäiseltä Kilpsumoisen edessä.

Siilimoinen joutui mietiskelemään vielä kaaaaauuaan mahtiaivoillaan kunnes kekkasi että Kiliippari ajatteli talvisen Talvimetsän ystäviään, Kurremoista ja Vyötiskää. Kiliippari ei ollut ollut piitkään aikaan näin kauaa pelkän Siilimoisen seurassa näkemättä tärkeimpiä ystäviään, joita oli tottunut näkemään aina. Mutta Kiliipparikin nieli ikävänsä ja tuloillaan olevat vesitipat, jottei vaikuttaisi liian itkeväiseltä niin ultimaattisen miehekkään ja lihaksikkaan Siilimoismomoisen edessä.


JA sieltä se juna jo saapuikin. Seurasi perinteinen kinastelu ikkunapaikasta (mene sinä, eikun sinä, sinun vattahubuloituva mahasi ei kestä käytäväpaikkaa, miehinen siileyteni ei kestä sitä että joudut istumaan käytäväpäikalla.. ) joten se arvottiin siilintassu, kilpsuntassu, kivellä. Siilintassu, kilpsuntassu ja kivi oli kovin samantapainen kuin kivi, paperi, sakset peli, mutta tässä siilintassu oli voittamaton. Siilimoinen tämän taiston kovin usein voittikin, sillä vain hän osasi tehdä siilin tassun.


Minne Kaverukset nyt matkaavat? Mitä huurrrjaa siellä tapahtuu? Sen saat tietää oikeasti hyvin liukuvaan siiliaikaan ilmestyvässä seuraavassa luukussa. :)

Joulukalenteri 17.päivä

Siilimoinen lähti etsimään neuvoa joltakulta, joka tuntisi Lontosiilin hyvin. Hän kysyi ohikulkijalta, "Anteeksi! Kukakohan osaisi opastaa minulle Lontosiilin katuja, jotta löytäisin ystäväni?". Ohikulkija katsoi hölmistyneenä komeaa, lihaksikasta ja muutenkin kovin charmikasta Siilimoista ja vastasi "eks kjuus mii vhat tit juu sei?". Siilimoinen tajusi, etteivät paikalliset ilmeisesti puhu kovin paljoa talvista Talvimetsää, vaan siilimoisen pitäisi jotenkin muuten selittää mitä oli vailla. Tästä alkoi lähinnä poppatanssia muistuttava pitkä ja hieman hullunkurisen näköinen elekieliselitys Homosiilimoisen tilanteesta. Vastaantulija ei oikein vieläkään tuntunut ymmärtävän, mutta sanoi jotain jostain isosta Benistä. Homosiili lähtikin siis etsimään tätä suurta Beniä, joka ehkä olisi ratkaisu hänen Kiliipparittomuus ongelmaansa.

Samaan aikaan Kiliippari istui paikallisessa teelässä juomassa paikallista teetä, johon hän tykästyi kovin. Siinä oli paaaaaljon maitoa. Maidosta hänelle tuli mieleen Homosiili ja hänen suloinen, mutta hieman herkkä masunsa. Kiliippari päätti lähteä takaisin etsimään Homosiiliä vartioiden luota, muttei suureksi hämmästyksekseen löytänytkään tätä. Kiliippari hätääntyi kun tajusi, että he olivat eksyneet toisistaan.

Siilimoinen näki aika suuren karhun, joka näytti aivan Beniltä. Ainakin siilin mielestä. Hän päättikin kysyä siltä onko se Ben. "Anteeksi, mutta oletko sinä se kuuluisa herra Ben?" Ei vastausta.. "ANTEEKSI! OLETTEKO TE SE SUUUURI JA KUUUUULUISA HERRA BEN?" Karhu kääntyi ja alkoi ärjymään hurjasti luullen että Homosiili juuri loukkasi sen äitiä. Homosiili lähti hurjaa vauhtia karkuun ja kuin aivan sattuman kautta hän törmäsi Siiliä huhuilevaan Kiliipparimoiseen. Kiliipparimoinen tajusi tilanteen salamannopeasti ja täydellisellä Londonsiiliillään selitti karhulle, ettei tämän kannata jahdata Homosiiliä.

Homosiili hämmästyi suuresti Kiliipparin kielitaidosta ja hyppäsi rutistamaan pelastajaansa oikein kovasti. Kiliippari punastui hieman, mutta onnistui kätkemään sen Homosiililtä.

Ja kaikkien tiedoksi, Kiliipparilla ei ollut jalassaan mustia sukkia. Hän ei vain jaksanut katsella kun Homosiili kylpi ihastelukylvyssä. :)

Joulukalenteri 16. päivä

Aamu valkeni sateisena. Kaverukset olivat saapuneet junalla suuuuren suuuuuuuren ja piiiitkän tunnelin alitse Ikuisen sateen maahan. Ikuisen sateen maa oli eristäytynyt muusta tantereesta ja köllötteli itsekseen pelkän veden ympäröimänä, mutta sinne pääsi silti kätevästi joko vedenalaisen tunnelin kautta junalla tai laivulilla.

Oli siis uusien seikkailujen aika, mutta Kiliipparilla oli jälleen nälkä. Homosiili ja Kiliippari astuivat läheiseen pubiin. Oli aika mahti aamiaisen. Ja Ikuisen sateen maan asukit osasivat kunnon aamupalan! Annokset olivat supermahtavan kokoisia; oli pekonia, tuota jumalten herkkua ja erityisesti Siilimoisen herkkua, kananmunia, papuja, nakkeja, herkkusieniä, tomaattia, paistettua sipulaa ja paahtoleipää. Namnamnam! Kilpsu ja Siilimoinen ahtoivat mahansa ähkytäyteen.

Mahti aamupalan jälkeen oli aika etsiä kunnon tekemistä, joten velmumaisella tuulella olevat Homosiili ja Kiliippari menivät etsimään Kuningattaren linnan ja sitä vartioivat soturit, joista kaverukset olivat kuulleet paljon. Soturit kuulemma vain seisoivat aivan paikallaan ja tuijottivat liikkumatta kaukaisuuteen. Kaverusten suunnitelmana oli saada soturi nauramaan tai liikahtamaan. Ja se onnistuikin erinomaisesti. Kun Homosiili ja Kilpsu tulivat lähemmäs Kuningattaren linnan porttia, kaikki rivissä vartioivat soturit eivät voineet olla ihastelematta ihastuttavan Siilisankarimme ihastuttavaa ulkomuotoa.

Kiliipparia alkoi taasen harmittaa, kuinka paljon Siilimoinen sai huomiota muilta eritoten miespuolisilta. Hänelle tuli pakottava tarve vaihtaa tassuihinsa mustat sukat. Homosiilin paistatellessa suosiosta ja ihastelusta, Kiliippari päätti siirtyä ihastelemaan vuorostaan läheistä puistoa ja sen kukkasia.

"Missä Kilpsu on?" Homosiili havahtui. Minne tuo vikkelä Konnamoinen on voinut hilpaista. Eihän hän kääntänyt selkäänsä kuin pariksi sekunniksi (todellisuudessa puolisen tuntia). "Oivoi, minun on löydettävä Kilpsumoiseni." Siilimoinen tuumaili mahtavilla aivoillaan ja upealla päättelykyvyllään hän päätteli että Kiliippari oli mennyt jälleen mutustelemaan jotain.


Miten kaksikon käy? Löytävätkö he toisensa Lontosiilin vilinästä? Menikö Kiliippari jälleen mutustelemaan ruokaa? Vaihtoiko hän mustat sukat tassuihinsa? Siiliaikaan se selviää.. :)

Joulukalenteri 15. päivä

Kilpsuliini ja Homosiilimoinen päättivät päikkärimietiskelystä viisastuneena ja motivoituneena TEHDÄ vielä tänään jotakin mukavaa ja erilaista. Jotain muuta kuin syömistä tai juomista. Kaverukset aikoivat mennä kysymään tilalta, josko heidän apuaan tarvittaisiin jossain. Niinpä Siilimoinen ja Kiliipparimoinen taapersivat takaisin tilalle.

Ja kuinkas ollakkaan heille oli töitä! Tilan omistaja ja samalla tilan mehumestari, joka vastasi mehujen teosta ja laadusta, ihastui Homosiilin suloisen miehekkäisiin jalkoihin ja erityisesti näiden upeaan ödööriin. Homosiili sai siis töitä jalkasiilinä, jonka tehtävänä on talloa mehujen raaka-aine, eli viinirypäleet, sankossa jalkojen avulla mössöksi. Homosiili tarttui tuumasta toimeen ja tallaili rypäleistä mehua vahvoilla ja komeilla jaloillaan minkä kerkesi. Kiliipparin tarkkaa ja vuosien saatossa harjaantunutta makuaistia taas tarvittiin laaduntarkkailu -puolella. Kiliippari siis maisteli eri vuosikertamehuja ja arvioi olivatko ne valmiita myyntiin.


Päivä kuluikin siis tallaillessa ja tissutellessa. Mutta mikä parhainta päivän työt kerryttivät jo kovin kovin vähäiseksi käynyttä matkarahastoa. Jippii! Oli siis aika taas jatkaa matkaa kohti uutta maata ja uutta seikkailua, jonne matka käy junalla, taasen. Mutta minne Kiliippari ja komea, urhea, mahtava, miehekäs Siilisankarimme oikein suuntaavat? Mitä he siellä tekevät? Entä mitä syövät? Kaikki ja paljon muuta selviää seuraavassa luukkumoisessa samaan siiliaikaan jälleen. Siileilemisiin!

Joulukalenteri 14. päivä

Kiliipparin nokasta kuului pienen pienoista tuhinamoista.." Krooh tuuh pyyh krooh pyyh..." Siilimoinen oli jo noussut aamuiselle jumppasessiolleen ja valmistautui juuri nostamaan 200 kilon painojaan kun Kiliippari yllättäen maukaisi selkäpiitä karmivan maukaisun "MAAAAAAAUUUUUUU". Se ei suuresti yllättänyt Homosiiliä, sillä Kiliipparilla oli välillä tapana maukaista hyvinkin kovasti, varsinkin jos Homosiili oli oikein "homolla" päällä. "Mikä hätänä?" Kysyi Siilimoinen Kiliipparilta. "Tyyny oli huonosti ja täällä HAISEE TAKAMUSKAASULLE!" "Oivoi.. Anteeksi kovin paljon.. Ei tule toistumaan" "Voisimme mennä Parisiilistä hieman maaseudulle tuulettumaan kaupungin pölystä ja öh.. takamuskaasuista.."

Kiliippari ja Homosiili lähtivät siis maalle tutustumaan millaista siellä on. Patikoituaan tovin he näkivät kyltin "le Viinirypäle le mehu le tila bonjoir madmoiselle Crotte de Chien" Crotte de Chien kuulosti kovin aateliselle ja kukapa ei tykkäisi mehusta, varsinkin sellaisesta mehusta, jota ei talvisessa talvimetsässä normaalisti juodakkaan!

Tilalla oli tynnyreittäin erilaisia mehuja. Eniten oli punaista mehua, jossa siinäkin oli hieman eri makuja ja sitten oli myös muutamia vaalean näköisiä mehuja, jotka hieman kummastuttivat hassulla mehuvärillään. Kiliippari ja Homosiili suurina juoman ystävinä päättivät maistella vähän kaikkea, kun kerta ilmaiseksi sai maistella. Muutamien kymmenien maistiaisten jälkeen Homosiili mainiosta tasapainostaan huolimatta alkoi hieman hoiperrella. Myös Kiliippari käyttäytyi hieman oudosti ja hihitteli oudoille asioille, kuten kuorsaavalle vompattivanhukselle.

Kiliippari ja Homosiili päätyivät puun alle pienille "päivänokosille". He heräsivät pienoiseen pään särkyyn jonkin ajan kuluttua ja pohtivat keskenään, että he ovat ehkä matkan aikana keskittyneet syömiseen ja juomiseen liikaa. Ehkä heidän ruoansulatuksensa oli siirtynyt osaksi päähän tilan puutteessa. Tästä ehkäpä jatkossa viisastuneena Homosiili ja Kiliippari eivät jatkossa syökkään NIIIN paljoa matkallaan..

Joulukalenteri 13. päivä

Biletyksen täyteisen matkulimoisen jälkeen Homosiili ja Kiliippari sapuivat seuraavaan kohteeseensa. "Ah rrrrakkauden kaupunki!" Huudahti Kiliippari ja hypelehti hänelle epätavanomaisen naisellisesti (tyttömäisesti). Homosiili, tuo miesten mies vain kohautti olkapäitään ja ei ollut niin innostunut heidän saapumisestaan Parisiiliin. "Oivoi.. Kylläpäs siilimasuni kurnii.. Voisin syödä sata matoa!" Totesi Siilulimoinen. Läheltä asemaa he löysivät kojun, jossa myytiin pitkulaisia leipiä. Myyjä kutsui niitä le patonkikónkeiksi tai jotakin siihen suuntaan, kun hänen ääntämisestään ei meinannut millään saada selkoa. Kiliippari ja Homosiili päättivät ottaa yhden puoliksi, koska heidän rahansa olivat melko vähissä. Popsittuaan tämän herkullisen pitkulileivän Kiliippari meni heti santsikierrokselle ja osti kokonaan oman patonkikónkin. Antoi hän siilille yhden haukun, kun hän oikein kovasti kerjäsi.

Kiliippari tuntui olevan asiantuntia Pariisiilin nähtävyyksistä, vaikkei ollut siellä koskaan ennen käynytkään. Ensimmäinen kohde oli riemukaarros, mutka, jossa oli aina iloisia ihmisiä tanssimassa. Kaverusten menessä sinne siellä oli krokotiilejä tanssimassa krokotiili-rockin tahtiin. Siilikin jytäsi innoissaan heidän tullessaan paikalle. Kiliippari tosin oli hieman kauhuissaan pelottavan näköisistä krokoista. Urhea, lihaksikas ja kaikin puolin neuvokas Homosiili kuitenkin rauhoitteli Kiliipparia ja vakuutti etteivät Krokotiilit kävisi kenenkään kimppuun.

Seuraavaksi kaverukset menivät ihastelemaan ehkä kaikkein kuuluisinta nähtävyyttä, Vohvelitornia! Se oli 300 metrin korkuinen kokonaan vohveleista tehty taideteos, joka melkein tuhoutui suuressa vaahterasiirappivallankumouksessa. Nytkin torni oli vähällä tuhoutua, kun aina nälkäinen Kiliippari meinasi haukata melko suuren palasmoisen tornista. Onneksi Siili ehti tunkea Kilpsun suun täyteen Patonkikónkia ennen tätä suurta katastoroooffia, kuten Siilisankarimme miehekkään siilimäisellä äänellään totesi. Kaverukset tyytyivät ihastelemaan Vohvelitornia alhaalta käsin (tassuin), sillä herkkämasuinen Homosiili ei oikein tykkää korkeista paikoista, vaikka kovin urhea ja rohkea onkin.

Mitä tapahtuu Parisiilissä seuraavaksi? Mitä dramaattisia käänteitä ilmeneekään? Onko Siilin masu oikeasti herkkä, vai leikkiikö hän vain? MISSÄ ON RIKI SORSAN VELI? Vastaus näihin löytyy kenties seuraavasta joulukalenterin luukusta.. Samaan siiliaikaan, samasta kilpsusiiliblogista..

Joulukalenteri 12. päivä

Puolenvälin SiiliKilpsubileet!!!

Biletyspäivä sujuikin matkustaessa.

... ja meno oli hurjaa ja noususuhdanteista. :)

PS. Anteeksi pienoismoinen gonahdus.. :D

Joulukalenteri 11. päivä

Kiliippari ja Homosiili olivat siis Tulpukkulapellolla kirmailun ja maukuiluhulluilun jälkeen raahautuneet nälissään mahat möyryen ja muristen läheiseen vanhaan tuulimyllyyn rakennettuun ravintolaan syömään. Kaverukset olivat jo tilanneet ruokaa.

Ravintola oli erityisen siisti paikka, siis siisti-sanan cool-merkityksessä ei puhtaus-merkityksessä. Kiliippari ahdistui jos oli liian siistiä. Ja sen huomaa kaverusten talvisessa Talvimetsässä sijaitsevasta Siililuolasta, joka on usein varsin sotkuinen. Mutta sillälailla kodikasmoisen sotkulimoinen ja viihtyisä. Takaisin siistin makeeseen vanhaan tuulimyllyravintolaan. Tuulimyllyn tuulen mukana pyörivät tuulijutskat, niinkuin Siilimoinen asian taidokkaan nerokkaasti ilmaisi upealla ja erittäin maskuliinisella äänellään, pyörivät edelleen, mutta sähköä ne eivät kovin paljoa tuottaneet. Sen verran että hyvin tuulisena päivänä oli kirkkaampi valaistus kuin tuulettomana päivänä.. Lisäksi tuulijutskat toivat mukavaa jännitystä sisäänkäynnille, kun piti vinhasti pyörivien tuulijutskien välistä hilpaista sisälle toivoen samalla ettei saisi päähän kuhmua.

Tuulimyllyn sisäosa oli kodikkaasti, vanhahtavan tyylikkäästi sisustettu. Kiliippari piti erityisesti eriparisista vanhoista pöydistä ja tuoleista, joita oli yhdistelty sikin sokin sisätilaa. Tarjoilijat kopisuttelivat menemään puujalkineissa, joista Homosiili innostui kovin. Hän halusi heti itselleensäkin samanmoiset. Siilin uhkean ihanan lihaksikkaat upeat tassunsa näyttäisivät vielä jumalaisemmilta juuri tuollaisissa alkukantaisen jöreissä puukengissä, ja puukenkien jylhä kopina saisi kaikkien päät kääntymään Siiliä kohti. Tosin muutenkin kaikki jo huomasivat, kun Siilisankarimme saapui huoneeseen, sillä hän oli niin mahtipontisen uljas ja komea. Maskuliinista ihanuutta korosti vielä hänen uhkean upea ja suloinen rintapiikkinsä Börje.

Palatkaamme nykyhetkeen: RUOKA oli saapunut! Kiliippari ja Homosiili olivat aivan tohkeissaan. Vihdoinkin ruokaa. Tulpukkulapellolla pomppiminen ja kieriminen ja hypähtely kuluttaa nimittäin erikoisen paljon energiaa, joten lisäenergian tankkaus oli paikallaan. "Ruokaaaa!" Kiliippari oli niin innoissaan. Hän ei voinut ajatella mitään muuta kuin edessään olevaa kukkurallista lautasellista hamppumaalaista maalaisruokaa. Jopa komean Siilimoisen upea rintapiikki Börje unhoitui Kilpsun mielestä hänen mussuttaessaan naisellisen hiljaisella mussutusäänellä miehekkään naisellista suurkokoista annosta. "Mussutimussuti mussummussum.." Homosiili taasen mussutti miehekkäämmän siilimäisellä mussutusäänellä; "MUSSUTIMUSSUTI MUSSUMMUSSUM.."

Ruuan jälkeen oli aika kierrellä lisää Hamppumaan maaseutua. Siinä menikin koko loppupäivä. Iltasella kaverukset palasivat vanhaan tuulimyllyyn rakennettuun ravintolaan, sillä sen yläkerrassa oli huoneita, joita vuokrattiin retkeläisille. Etenkin näin hurmaaville ja komeille retkeläisille kuin Homosiili. Niinpä Kiliippari ja Siilulimomoinen yöpyivät vanhaan tuulimyllyyn rakennetussa ravintolassa, jonka yläkerrassa oli huoneita vuokralla retkeläisille. Ja voi siilipojat miten hyvin Siili ja Kiliippari nukkuivatkin. Tulpukkulapellolla kirmailu ja maaseudun kiertely oli uuvuttanut kaksikon aivan kokonaan, joten uni oli erikoisen makoisaa ja maittavaa.

Tarina jatkuu seuraavan kerran siiliaikaan siilipäivänä siilin siilimäisellä siilitavalla. Siileilemisiin!

PS. Kaiken matkan aikana ostamansa tahi vuokraamansa asiat Siiluliilumoinen ja Kilpsulimoinen ovat maksaneet yhteisestä uhkaavasti pienenevästä matkakassastaan, jota he ovat kasvattaneet ja hoivanneet viime joulun seikkailuista lähtien.

Joulukalenteri 10. päivä

Seuraavana päivänä kaverukset päättivät lähteä tutustumaan Hamppumaan maaseutuun. Kiliippari oli kuullut reggae hemmoilta, että siellä kasvaa ällistyttävän kauniita kukkasia. Ja niinpä kaverukset siis lähtivät etsimään näitä kuvankauniin häikäisevän upeita kukkapeltoja. "Millä me pääsemme maaseudulle?" Homosiili, tuo kaksikomme aivot ja lihakset, mietiskeli ääneen.

"Satuin kuulemaan kauniin sulosointuisen kysymyksesi. Minä ja bändini ollaan juuri menossa maaseudulle päin.. " ohikulkeva Reggae-majava tokaisi ja osoitti kukkasin koristeltua hippimäistä minibussiaan lisäten: "Hypätkää kyytiin!" Kiliippari ja Homosiili hyppäsivät minibussiin. Ja niin huristeltiin hurrhurrhurrrrrrrr kohti maaseutua. Siilimoinen ja Kiliipparimoinen saivat maistaa Reggae-majavan sikaria, jossa oli käytetty vain luonnontuotteita eli lähimaaston hamppukasvia. Luomua ja lähiruokaa ja sillai..

Viimein saavuttiin maaseudulle ja häkellyttävän hämmästyttävän hykerryttävän kauniin kukkaispellon luo. "Ooooooooooh!" henkäisi Kiliippari ihastuksesta. "Ooh!" henkäisi Homosiili ihanan ihastuttavalla ja maskuliinisella äänellään. "Mitä kukkasia nuo oikein ovat" Homosiili kysyi Reggae-majavalta. "Ne ovat Tulpukkuloita" Reggae-majava vastasi. "Oooouuuuaaaaaaah.." henkäisivät Kiliippari ja Homosiili yhteen ääneen hämmästyksestä ja kukkien ihanuudesta.

Kiliippari ja Siilulimoinen juoksentelivat Tulpukkulapellolla kuin pikkukaritsat konsanaan. Aivan sekaisin menivät nuo kaksi Reggae-majavan sikarista. "Wihihiihhihihiiiiiii" ulvahteli Siilimoinen ja Kiliippari vain hihitteli. Homosiili tanssahteli ja lauleskeli varsin hyväriimisiä laulujaan, kuten itse keksimäänsä Miljoonat tilille -räppiä. Homosiili oli siis aikalailla tuubassa, kun kerta räpätäkin alkoi. Tuubassa, ei käyrätorvessa..

Iltapäivällä Homosiili ja Kiliippari etsivät syötävää ja löysivätkin vanhaan tuulimyllyyn rakennetun ravintolan. He tilasivat syötävää. Mutta mitä he söivät? Mitä he tilasivat? Millä he maksoivat? Ja minkälainen oli vanhaan tuulimyllyyn rakennettu ravintola? Tähän kaikkeen saat vastauksen ensikerralla.. Samaan siiliaikaan siis jälleen.. :)

Joulukalenteri 9. päivä

Kaverukset saapuivat määränpäähänsä ja siellä lukikin heti suuuurin kirjaimin HAMPPUMAA. Siilimoinen ja Kiliippari huomasivat olevansa erittäin rennon oloisten tyyppien maassa. Hamppumaan asukkaat näyttivät kaikki olevan todella mukavia ja hauskoja tyyppejä. Hamppumaa sai nimensä kansalliskasvistaan, jota käytettiin niin vaatteissa, ruuissa ja juomissa.

”MAUUU” maukaisi Kiliippari. Kiliipparin teehammasta alkoi hieman kolottaa ja tästä syystä kaverukset lähtivätkin etsimään kahvilaa. Melko nopeasti he löysivät varsin värikkäästi sisustetun kodikkaan oloisen kahvilan. Kahvilassa oli tarjolla tavallista kahvia ja teetä, mutta lisäksi listalta löytyi kaikenlaisia pullia, avaruuskakkuja ja suklaaleivonnaisia. Koska Kiliippari on varsinainen sokerikiliippari se tilasi heti teen lisäksi seitsemän leivonnaista. Siilimoinen tyytyi vain yhteen, koska sen piti pitää huolta komean miehekkäistä linjoistaan. Syötyään muutaman leivonnaisen (kaikki yhdellä hotkaisulla) Kiliippari alkoi puhua hieman kummallisia.. ”Whoah enpä huomannut että maailma on näin värikäs” sanoi Kiliippari melko rennon kuuloisella äänellä.

Kiliippari ja Homosiili lähtivät kahvilasta kiertelemään ympäri Hamppumaan pääkaupunkia, Amsterkilpsua. Kiliipparin mielestä kaupungin pienimmätkin yksityiskohdat olivat hyvinkin mielenkiintoisia ja värikkäitä. Homosiili oli ehkä tavallista epämaskuliinisempi ja häntä tanssahdututti ja laulatti kovin. He tuntuivat heti kahvilakäynnin jälkeen sulautuvan paljon paremmin muuhun porukkaan ja heidän olonsa oli muutenkin hyvin paikallinen. Kiliippari huomasi ehkä kaikkein mielenkiintoisimman asian toistaiseksi, rastasiilejä! He olivat menossa kuuntelemaan Reggae musiikkia ja Kiliippari ja Siilimoinen päättivätkin liittyä tähän rentoon seuraan. Ilta sujui rennon reggae musiikin tahdissa rennon rentomaisessa rentoilufiiliksessä. Kilpsu innostui myös musisoimaan. Mutta ei tietenkään ollut niin mahtava kuin komea ja lihaksikas Siilisankarimme.

Pimpelipom siinä tämänpäivän joulukalenteri! Huomenna lisää liukukilpsusiili aikaan!

Joulukalenteri 8. päivä

Kiliippari ja Siilimoinen heräsivät yöuniltaan. Jotain oli kuitenkin erilailla kuin tavallisesti.. Siilimoinen ei noussut reippaana tekemään tavallista aamu siilijumppaansa vaan makasi sängyssä hieman pahoinvoivan oloisena. ”Ehkä siinä viimeisessä ohrapirtelössä oli liikaa sokeria?” Kiliippari ehdotti. Siilimoisen olo oli varsin huono ja hän joutuikin harjoittamaan talvisen Talvimetsän perinteistä rituaalia ”pyhän pytyn palvontaa” koko aamun.

Iltapäivällä kaverukset lähtivät matkaan kohti uusia seikkailuja. Kiliippari ehdotti että he lähtisivät uuteen paikkaan junalla, mutta Siilimoinen sanoi että hänen vatsahubuloitunut vatsansa ja muutenkin bubuli olotilansa estäisi pitkään junassa istumisen. Tästä syystä Homosiili ehdottikin että he tekisivät matkansa lentokoneella, joka olisi nopeampi vaihtoehto. Kiliippari suostui tähän ja kaverukset lähtivätkin tuota pikaa kohti lentokenttää.

Lentokentällä heidän piti kulkea metallinpaljastimen läpi ja Siilimoinen ei meinannut millään päästä siitä läpi ilman että se piippaisi. Tullivirkailijat saivat selville että syynä ovat Homosiilin rautaiset vatsalihakset. Lentokoneeseen päästyään Kiliippari pyysi tyynyn ja peiton ja kävi pienille muuuuutaman tunnin nokosmoisille. Siilimoinen sen sijaan tavoistaan poiketen joi keltaista virvoitusjuomaa, joka jostain syystä tuntui tänään maistuvan kovin.

Mihin kaverukset laskeutuvat? Se selviää ensi kerralla samasta siiliblogista samaan liukusiiliaikaan!

Joulukalenteri 7. päivä

Matkalaiset saapuivat viime kerralla uuteen maahan, mutta emmehän edes kertoneet maan nimeä, joka on ” Land of the Lederhosen”. JA nahkahousujahan riitti! Kiliippari ei ole ikinä nähnyt niin paljon nahkahousuisia eliöitä, mutta Siilimoiselle nahkahousut olivat hieman tutummat, sillä hän oli kierrellyt hieman erilaisemmissa baareissa kuin viaton Kiliippari. Asukit kittasivat myös hyvin hyvin paljon ohrapirtelöä, varsinkin näin Decemberfestin aikoihin.

Takaisin asiaan. Homosiili ja Kiliippari olivat siis ”Land of the Lederhosenin” pääkaupungissa Bersiilissä. He kiertelivät kaupunkia ristiin rastiin ja kuljeskelivat kauan kaupungin kahtia jakavan kivimuurin viertä. Kaupunki oli jaettu kahtia kivimuurilla; Länsisiilein ja Itäsiilein puoliin. Maalla oli siis mielenkiintoinen historia ja myös nykypäivä. Itäsiilet ja Länsisiilet eivät pitäneet toisistaan, sillä Itäsiilet olivat vankkoja vehnämallaspirtelön juojia ja Länsisiilet taasen ohramallaspirtelön juojia. ”Ja toisinajattelijoiden kanssahan ei kaveerata” menee kansallinen sananlasku.

Kiliippari ja Homosiilulimoinen juttelivat monien nahkahousuasukkien kanssa ja viettivät aikaa myös torilla. Tori oli täynnä kaikenmoisia kojuja ja herkkupuoteja, joissa myytiin ohrapirtelöä, pullaa, pähkinöitä ja erilaisia makkaroita. Kiliipparin oli pysähdyttävä joka kojulle maistelemaan ja haistelemaan ja kuolailemaan herkullisia herkkuja. Homosiilin hermot meinasivat jo lähteä lätkimään, ennen kuin hän huomasi makkaroihin erikoistuneen kojun. Siellä oli metvurstia, pekoni, bratvurstia, ilmakuivattua kinkkua, pekonia, chorizoa, pekonia ja suklaalla päällystettyä pekonia. ”Mahtavaa!!!” huudahti Homosiili ja juoksahti miehekkäin hypähdyksin kojun luo. Kiliipparilla meni koko loppupäivä yrittäen saada Siili pois kojun luota.

Lopulta monien tuntien raastavan päättelemisen ja mietiskelyn (kyllä! Siili osaa mietiskelyn jalon taidon, hän ei vain kovin usein sitä käytä) jälkeen Siili sai päätettyä mitä ostaa (pekonia, suklaapekonia ja metukkaa), joten he pystyivät irtautumaan kojulta. Seuraavaksi piti löytää majapaikka ja se löytyikin ihmeellisen helposti. He nukkuivat yön hyvin paikallisessa majatalossa, josta tietysti sai Siilimoisen uutta lempijuomaa ohrapirtelöä. Ei siili tietenkään kokonaan ollut unohtanut ihanaa, mieltä virkistävää ja kieltä hellivää rakastaan mustaa jalojuomaa, mutta tällä hetkellä ohrapirtelö veti pidemmän korren.

Mutta mitä seikkailuja on vuorossa huomenna? Sen tietää vain Kiliippari ja Siilulimoinen. Samaan (liukuvaan) siiliaikaan taasen!

Joulukalenteri 6. päivä

”Tiedätkös Kiliippariseni, tänään on talvisen Talvimetsän itsepäisyyspäivä.” Homosiili tokaisi ja pullisteli mahtavia lihaksiaan ajan kuluksi. ”Ainiin, en muistanutkaan koko päivää!” Kiliippari sanoi ja katsoi hullaantuneena Siilimoisen mahtavia ja lihaksikkaita lihaksia. Talvisessa Talvimetsässä oli toden tosiaan tottamooses itsepäisyyspäivä, jolloin kaikki talvisen Talvimetsän asukit saavat aivan itsepäisen itsenäisesti tehdä omat päätöksensä. Itsepäisyyspäivänä saa olla itsekäs ja itsepäinen. Tosin liian itsekäs ei ikinä saa olla. Se ei ole mukavaa, sillä toisia tulee auttaa, jos he apua tarvitsevat. Tämä on Homosiilin jokapäiväinen motto, joka pätee myös itsepäisyyspäivänä.

Palatkaamme takaisin Kiliipparin ja Homosiilin luo. ”Minä päätän siis itsepäisesti itsepäisyyspäivän kunniaksi, että etsimme jostain heti aamupalaa!” Homosiilimoinen lausahti ja lähti viipeltämään maskuliinisesti kohti läheistä toria. Tori oli täynnä populaa, kummallisissa nahkahousuissa. Oli ilmeisesti joku juhla meneillään, sillä kaikkialla näkyi julisteita toivottaen ”Guten Decemberfest!” Kiliippari ja Siilimoinen astuivat sisään yhteen läheiseen kapakkaan. ”Hmm, ottaisimme jotain paikallista aamusyömistä ja siihen mukaan jotkut juomat” Kiliippari söpelsi kapakanpitäjälle. ”Ja!” kapakanpitäjä huudahti ja samassa heidän edessään oli lautaselliset outoa kaalia ja nakkeja sekä lasilliset pirtelön näköistä juomaa. Kiliippari ja Homosiili katsoivat toisiaan kummastuneina. ”Mitä tämä oikein on?” rohkea Siilimoinen uskaltautui kysymään. ”Wiener und sauercrauft und ohrapirtelö!” kapakanpitäjä vastasi jälleen huudahtaen. Homosiilimoinen oli uskaliaampi ja rohkeni ensimmäisenä maistamaan paikallisia erikoisuuksia. Pian molemmat ahmivat herkullisia nakkeja ja hapanta kaalia ilomielin. Kuului vain ”omnomnomnomnomnomnomnom namnamnamnamnam namnamnamnamnaminamnam mumsmumsmums” kun kaverukset mutustelivat. Ohrapirtelökin oli herrrrkullista. Mutta siitä tuli Kiliipparille hieman höpö olo, mutta Siilimoisen maksa oli tottunut rankalla treenillä sietämään kaikenlaisia pirtelöitä ja juomia.

Aamupalan jälkeen oli aika tutustua uuteen maahan. Mutta siitä kerrommekin enemmän seuraavalla kerralla. Samaan siiliaikaan, joka on kuten ehkä olette huomanneet hyvin liukuva. :)

Näin itsepäisyyspäivän kunniaksi talvisen Talvimetsän lippu.. :)

joulukalenteri 5. päivä

Vuorossa oli jälleen matkustuspäivä. Siilimoinen ja Kiliipparimoinen heräsivät melko varhain ja mutustivat aamupalaa matkustajakodissa, jonne olivat menneet yöksi. Huippukuntoisen Siilimoisen siilijumpan jälkeen oli aika lähteä kohti juna-asemaa.

Junalla kuljettiin ensin Ilosten veikkojen maan eteläisimpään osaan ja sieltä lautalla yli salmen. Lauttamatkalla muuten niin urhean ja järkkymättömän siilin masu meni hieman hubulille jälleen.. Masu ei ollut vielä toipunut kunnolla eilisestä hurjuudesta. Lauttamatkustelun jälkeen oli vuorossa taas junamatkailua kohti seuraavaa päämäärää..

Kiliippari ja Siilimoinen pitivät junamatkustelusta. Varsinkin kun junat kulkivat ajallaan, toisin kuin talvisen Talvimetsän junat. Pitkällä junamatkallaan kaverukset pelasivat arvailuleikkiä, jossa toisen piti erilaisilla kysymyksillä saada selville ketä toinen mietti.

"Ketä minä ajattelen?" Homosiili kysyi miehekkään sulosointuisella äänellään, joka aina sulatti Kiliipparin sydäMen. "Hmmm, onko se Arnold Siilinegger!" Kiliipparimoinen arvasi. "Joo.." Siilimoinen sanoi masentuneena ja jatkoi: "Miten sinä AINA arvaat sen heti!?!" Kiliippari olikin vallan mainio tässä pelissä ja onnistui aina arvaamaan yhdellä tai enintään kahdella kysymyksellä Homosiilin miettimän henkilön, joka sattui usein olemaan Arnold Siilinegger tai Siilester Stallone. Siilimoinen ei taas millään keksinyt miten Kiliippari teki sen. Hän kun aina keksi niin vaikeat hahmot.

Pelaillen ja torkuskellen meni junamatka erittäin sujuvasti ja kaverukset saapuivat päämääräänsä vailla sen suurempia seikkailuja tai kömmähdyksiä.

Mutta minne Homosiili ja Kiliipparimoinen oikein saapuivat? Siitä kuulet heti huomenna. Samaan siiliaikaan jälleen.. :)

Joulukalenteri 4. päivä

Kiliippari ja Homosiili säntäsivät pois ÄKSÄstä ja viipettivät pari korttelia käsikkäin sanomatta toisilleen mitään. Viimein he pysähtyivät. ”Mitä oikein tapahtui?” Kiliippari kysyi kummastuneena. Siili näytti vaivaantuneelta. Pienoisen suostuttelun jälkeen Homosiili suostui kertomaan mitä oli sattunut. ”Börje seurasi minua vessaan. Ajattelin, että kaiketi hänelläkin oli pissahätä. Mutta ei hänellä ollut.” Siilimoinen aloitti. Kiliippari oli hämmentynyt. Miksi kukaan menisi vessaan, jos ei ole hätä. ”Börje halasi ensin minua ja kopeloi miehekkään kiinteää peppuani ja yritti pussata minua..” Siilimoinen sanoi hiljaa näyttäen hämmentyneeltä ja ahdistuneelta. ”Voi pientä Homosiiliraukkaa!” Kiliippari huudahti ja halasi Siilimoista. Ilmeisesti Iloisten veikkojen maan asukeilla, etenkin miespuolisilla, oli kumma tapa pusutella toisiaan. Ahdistunut Siili oli parkaissut Börjelle, että ainut jota hän pusuttelee on Kiliippari, ja lähtenyt kiireen vilkkaa pois vessasta.

Mutta nyt kaikki oli hyvin. Homosiili ja Kiliippari suuntasivat nyt yhdessä läheiseen majataloon potsjolojoilemaan. ”MAUUUU” Maukaisi Homosiili ja aloitti joka aamuisen siilijumppailunsa. Tämä ärsytti Kiliipparia aika paljon kun se olisi vielä halunnut nukkua. Aamuisen jumppailun ja maukkaan aamiaisen (5 leipää molemmille, joista Homosiilillä kaikki olivat ja Kilpsun leivillä oli juustoa ja kinkkua, kinkku alla luonnollisesti). Pienen tuumailu hetken jälkeen kuvan kaunis kiliippari päätti että he voisivat mennä huvipuistoon! Tähän lihaksikas ja muutenkin varsin maskuliininen ja komea Homosiili vastasi myöntävästi ja päästi hiljaisen ”agentti puksun”.

Huvipuisto löytyikin melko läheltä heidän majataloaan. Puiston nimi oli ”Tivoli Kilpsulund”. Kiliippari halusi mennä heti kauhean korkeaan hurjan näköiseen laitteeseen, mutta Homosiili vastusti tätä jyrkästi sanoen että hänen herkkä Siili masunsa voisi mennä vattahubulille laitteiden hurjuudesta. Kiliippari sai kuitenkin suostuteltua Siilimosen aika hurjan näköisen vuoristoradan kyytiin. Meno oli hurjaa! Kiliippari huusi riemusta ja luuli myös Siilimoisenkin huutavan riemusta, kunnes hän tajusi että siili parka oli oksentanut mahtavien rintalihastensa päälle ja huusi silkasta kauhusta. Tämän hurjan kyydin jälkeen Kiliippari pyysi anteeksi Homosiililtä kun oli suostutellut sen mukaan tähän hurjaan kyytiin. Hän kuitenkin hieman hihitteli itsekseen kun muuten niin maskuliininen, rohkea ja komea Siilimoinen pelkäsi sentään jotain. Lohdutukseksi he ostivat itselleen pehmikset ja mussuttivat niitä iloisina penkillä.

Mihin Siili ja Kiliippari suuntaavat seuraavaksi? Lue seuraava jatko-osa samasta siiliblogista samaan siiliaikaan (huomenna).

Joulukalenteri 3. päivä

Piip piippiiippiiip piiip.. Kiliipparin herätyskello alkoi herättää. Oli aika pienoisen Siilin ja pienoisen Kiliipparin herätä. Banaanilaiva oli tullut yön aikana satamaan. Kaverukset keräsivät kamppeet kasaan ja lähtivät taapertamaan ulos laivasta.

”Oooh, sateenkaari!” Kiliippari henkäisi huomattuaan sateenkaaren kaartuvan taivaan ylle. He olivat saapuneet Iloisten veikkojen maahan. Sateenkaarimaana myös tunnettu on tämä valtio. Homosiili tunsi olonsa kumman kotoisaksi. Iloisten veikkojen maan kansalaiset olivat pääasiassa miespuolisia, mutta eivät niin miehekkäitä kuin miehekäs ja komea Siilisankarimme. Kansalaiset vaikuttivat jopa hieman neitimäisiltä. Tämä kummastutti Kiliipparia, mutta Siili ei huomannut asiaa.

Kiliipparin oli taas nälkä. ”Siilimoinen, minun on nälkä” hän tokaisi Homosiilille. ”Mennään syömään. Tuolla on mukavan näköinen pikku kuppila, mennään sinne!” Siili ehdotti. Kiliipparille ehdotus kävi ja he töpsyttelivät sinne. Kuppilassa ei ollut muuta ruokaa tarjolla kuin pyöreitä lihapalloja ja muussattua perunaa. Homosiili ja Kiliippari ovat kaikkiruokaisia, joten heille kelpaa mikä vain ruoka.

Ahdettuaan ruokaa masunsa täydeltä kaverukset lähtivät kiertelemään kaupunkia. Se oli paljon suurempi kuin talvinen Talvimetsä. Kiliipparilla ja Homosiilillä meni koko päivä kierrellessä ympäri ämpäri suuren suurta suurkaupunkia. Illan hämärtyessä he päättivät tutustua paikalliseen yöelämään. ”Tuo pubi näyttää mielenkiintoiselle” Siilimoinen tokaisi ja osoitti lihaksikkaalla sormellaan läheistä pubia nimeltä ÄKSÄ. ”Tämä sopii!” Kiliippari hihkaisi. He astuivat sisään pubiin, joka muistutti kyllä enemmän yökerhoa kuin pubia. Iloisten veikkojen maan asukit vaikuttivat kovin iloisilta ja mukavilta. He ottivat kaverukset iloiten mukaan tanssimaan, etenkin Homosiilin. Asukit olivat erittäin kiinnostuneita Siilimoisesta ja Siilimoinen tunsi olonsa hyvin kotoisaksi. Asukit olivat kuin vanhoja tuttuja.

”Saanko tarjota herralle juotavaa?” eräs Iloisten veikkojen maan asukeista kysyi Homosiililtä. ”Toki. Mutta en tiedä mitä ottaisin..” Siilimoinen vastasi iloisesti. Kiliippari oli hieman hämillään. ”Minun nimeni on muuten Homosiili, tässä on ystäväni Kiliippari.” Siili jatkoi. ”Minä olen Börje” Börje tokaisi ja kipaisi hakemassa itselleen ja kaveruksille vaaleanpunaiset cocktail-juomat. ”Kiitoksia paljon. Mistä muuten tämän paikan nimi tulee?” Homosiili sanoi miehekkään maskuliinisella äänellään. ”ÄKSÄ on lyhenne ja tarkoittaa Älä Kerro Siili Äidille. Tämä on kuumin menomesta koko Sateenkaarimaassa.” Börje vastasi. Kiliipparin hämmennys jatkui. Börje tuntui olevan hyvin kiinnostunut Siilimoisesta ja se tuntui Kiliipparista hieman tyhmältä.

”Tämä juoma alkaa pissattamaan” tokaisi Siili ja lähti taapertamaan vessaan. Börje luikki perään. Kiliippari jäi hämmentyneenä seisomaan tanssilattialle muiden Iloisten veikkojen maan asukkien jatkaessa bailaamista hänen ympärillään. Kilpsu ei ehtinyt kauaa seistä hämillään keskellä tanssilattiaa, kun Siilimoinen jo kiiruhti hänen luokseen hädissään. ”Lähdetään pois täältä!” hän kiljahti miehekkään möreästi.

TO BE CONTINUED……………….

Joulukalenteri 2. päivä

Homosiili ja Kiliippari lähtivät matkaan aikaisin aamulla, AIVAN liian aikaisin siilin mielestä. Uni olisi maittanut vielä uneliaalle sankarillemme. Mutta matkaan oli lähdettävä.

Matkaa tehtiin laivalla. Laiva oli hieno luksus banaanilaiva, jollaista Kilppari tai Siili eivät olleet ennen nähneet. Se oli upea! Mutta ei niin upea kuin uljas Siilimme. Toverukset nousivat laivaan ja asettuivat kodikkaasti huoneeseensa.

"MMmmmMMmmööööÖÖööÖYYYyyyYYyrrrRRrrrrrrr...." kuului yhtäkkiä. Siili ja Kiliippari pelästyivät kumpainenkin hirmuisesti. Ääni kuului Kiliipparin mahasta. "Meidän on parasta etsiä ruokaa ennenkuin maha käy aivan mahdottomaksi." Siilimoinen huomautti ja niin he lähtivät etsimään jotakin mutusteltavaa.

Etsintämatkallaan he huomasivat laivan olevan täynnä (tai ainakin suurimmaksi osin) apinoita. Niitä vilisi kaikkialla. Vilisemällä vilisevät apinat käyttäytyivät aivan hullusti. He kiertelivät kaupoissa, joivat herkullisia juomia ja lauloivat epävireisesti kummia ikivihreitä lauluja.. Hetken hämmästeltyään tätä apinoiden määrää he jatkoivat matkaansa kohti suuremmoista juhlapöytää, joka tursusi mitä ihanampia ja makoisampia ruokalajeja mitä ikinä saattoi kuvitella..

Kiliippari söi itsensä ihan palloksi. Kuten aina. Mutta tällä kertaa niin palloksi, ettei hän voinut muuta kuin pyöriä. Homosiilimoinen tunsi yhtäkkiä suurta halua laulaa. Hänellä kun oli niin sulosointuinen ja upea ääni. Kaverukset suunnistivat siis aulabaariin, Kiliippari pyörien ja vyöryen kuin palloksi itsensä syönyt kilpikonna.

Matka sujui hauskasti Homosiilin viihdyttäessä matkalaisia sydämmen sulattavalla äänellään laulaen ja Kiliipparin sulatellessa herkullisinta ateriaa, jonka on ikinä syönyt. Ja pian olikin aika nukkua.. Ja sen taidon jos minkä molemmat osasivat erinomaisesti!

ZZZZzzzzZzzzZzZzZZzzzzZZZzzzZZzzZzzzzZzzZzz

Kroooohh Pyyyhh kuului vain koko yön, kun Kilpsu ja Siilimoinen tuhisivat.

Joulukalenteri 1. päivä

On aika jälleen kurkistaa Kiliipparin ja aina vain komeamman Homosiilin elämään. Paljon hauskaa ja mukavaa on sattunut kuluneen vuoden aikana, mutta niistä emme löpise nyt.

Talvinen talvimetsä oli muuttunut jälleen hyvin talviseksi talvimetsäksi. Kiliipparilla oli hyvin vakava kuume. Se oli tehnyt tuloaan koko syksyn ja paukahti pahimmilleen pari päivää sitten. Kuume oli hyvin vakava ja nimeltään Matkakuume.

Urhea jokapäivän sankarimme Homosiilimoinen parhaansa mukaan hoivasi kuumeista Kiliipparia eli oli luvannut että he voisivat lähteä joulunalusmatkalle..

Nyt oli käynnissä armottomaakin armottomampi pakkaamisvimma. Kiliippari murehti mitä pakata mukaan, kuinka monta villasukkaparia hän ottaisi mukaan ja mihin laukkuun hän saisi massiiviset matkatavarat mahtumaan.. Homosiili ei jaksanut vaivautua. Olihan lähtöön aikaa vielä yli 12 tuntia.

"Riittääkö jos otan 15 paria villasukkia? En osaa päättää suosikkejani.. " maukaisi Kiliippari ahdistuneena. "No, mutta hupsulimoinen!! Matkustamme etelään, siellä ei ole aivan näin talvista kuin talvisessa talvimetsässä." tokaisi miehekkään siilimäinen Homosiili siilimäisen miehekkäällä ja syvällä äänellään ja jatkoi mustan jalojuoman hörppimistä.

Kiliippari sai karsittua hirmuisella vaivalla ja hampaiden kiristämisellä matkatavaramääränsä niin pieneksi, että ne mahtuivat hänen pieneen matkapussukkaansa.. Siilikin sai motivoiduttua Kiliipparin avustuksella (pienoista väkivaltaa käyttämällä) pakkaamaan omat pienoiset taskuun sujahtavat matkatavaransa.

Näin matka saattoi alkaa! Mutta minne Siilimoisen ja Kiliipparin askeleet vievät.. Minkälaisia seikkailuja heillä on edessään..

(Jos et vielä tunne Homosiiliä ja Kiliipparia, voit tutustua heihin ja heidän kavereihinsa viime vuoden joulukalenteria lukemalla; tunniste joulu.. :) )

Ruokaaa taas vihdoinkin.. :)

Heipähei.. on taas hieman jäänyt tämä postailu.. Enkä varmaan jaksa vastaiduusessakaan bloggailla kauhean paljoa.. :)

Mutta siis ruokaohjetta pukkaa jälleen.. :)

PARMESAN-PORKKANA -TEELEIVÄT! Herkkua.. NAMNAMnaminam..

Taikina:

4 dl hiivaleipä/vehnäjauhoja

(voit korvata osan jauhoista kaurahiutaleilla esim. 3 dl vj ja 1 dl kaurah.)

2 tl leivinjauhetta

2 maustemittaa suolaa --> ite oon laittanu semmosen 1/4 teelusikallisen (ihan fiiliksen mukaan) :)

2 rkl öljyä

2 dl maitoa

2 dl porkkanaraastetta ( n. 2 porkkanaa)

2 dl parmesanraastetta (voi korvata osan tai kok. toisellakin juustolla)

Näin teet:

UUNI kuumenemaan 225 asteeseen.

Sekoita kuivat aineet (vehnisjauhot, kaurishiutaleet, leivinjauhe ja suola) hyvin kulhossa sekaisin.

Lisää öljy, maito ja raasteet.

Sekoita nopeasti taikinaksi --> älä vaivaa/pyörittele kauhean kauaa, ettei sitkostu taikina. :)

Taputtele öljyn, kosteiden käsien tai vehnäjauhon avulla kahdeksi leiväksi (n. 1 cm paksuiseksi) leivinpaperoidulle pellille, kulmiin. :) Hieman kosteat kädet tai pieni tilkka öljyä käsissä on kenties paras taktiikka saada leivät kivan pyöreiksi ja littanoiksi, vehnäjauho kuivattaa pintaa aika paljon.. (varsinkin jos humauttaa jauhoja liikaa.. :D )

Painele haarukalla ja leikkaa taikinapyörällä valmiit taitoskohdat (eli sellanen plussa :) ), mutta ei haittaa jos unohtuu.. Leivän saa leikattua ihan hyvin heti uunista tultuaan.. :)

Paista n. 15 minuuttia uunissa.

Anna jäähtyä hetki. Keittele vaikkapa odotellessa teetä.. :)

Herkuttele joko pelkiltään tai voinokareen kera. Maistuu varmasti. NAMS! :)

Valitettavasti ei ole kuvia, kun leivät katosivat niin nopeasti parempiin suihin. Eli kiliipparin suuhun. :D

Joulukuun 24. luukku.

(hieeeman myöhässä, nöyrimmät anteeksipyytelyt siitä :) )

Kaverusporukka selvisi lumituiskusta ja pääsi vihdoin ja viimein monista kommelluksista ja viivähdyksistä välittämättä Vyötiäisen luo.. :) Kirahvi-kirahvi oli aivan täpinöissään ja ei meilkein pystynyt kävelemään suoraan kun oli niin innoissaan siitä, että näkisi kohta Vyötiäisensä.. Homosiili, Kiliippari, Oravainen ja Jänö olivat myös innoissaan, sillä heille maistui rankan vaelluksen jälkeen kunnon synttäripirskeet (paitsi tietenkään Homosiilille, tuolle talvisen Talvimetsän lihaskimpulle, ei matka ollut lainkaan haastava).

KOP, KOP, KOP! kuului kun Homosiili kolkutti jykevällä tassumoisellaan suloiseen Vyötiskämoisen oveen.. Ovi avautui. Näkyi vain ruskea humaus, kun Vyötiäinen hyökkäsi Kirahvi-kirahvin kaulaan (vahvaan ja maskuliiniseen sellaiseen). "Moi" Kirahvi-kirahvi sanoi. "MOI!" Kiliippari, Jänö, Orava ja siilimoinen huudahtivat hänen takaansa.. "Moi. Tulkaa sisään!" Vyötiäinen ilmoitti.. Kolo oli täynnä jos jonkinmoista juhlijaa ja vierailijaa.. Kukaan heistä ei kuitenkaan ollut yhtä komea ja uljas kuin uljas ja komea sankarimme Homosiili kaikessa komeudessaan ja uljaudessaan.. Ilta kuluikin siilimoisen fantastisia ja suurta lihasmassaa vaativien tanssimoovien seurailun lomassa.. Toki ruokaa ja juomaa( :D) kuului myös ystävysten iltaan..

Kiliippari, Orava ja Vyötiäinen tutustuivat hyvin illan aikana toisiinsa ja heistä tulikin erottamattomat kaverukset.. Myös poikaeläimet Kirahvi-kirahvi, Jänö ja Homosiili ystävystyivät hyvin.. (tosin ei niin tuttavallisesti kuin oma pikku homosiilimme olisi toivonut, mutta ehkä se on vain ihan hyvä, eikös? ;D) Ystävysporukka hengaili joulun/Vyötiäisen synttäreiden jälkeen usein. Päivät ja seikkailut talvisessa Talvimetsässä olivat yhä mielenkiintoisempia..

Homosiilin ja Kiliipparin + muiden eläinmoisystävien seikkailuista kerromme toki lisää.. Ajattelimme jopa perustaa oman blogimoisen näille tarinoille.. :D