Joulukalenteri 11. päivä

Kiliippari ja Homosiili olivat siis Tulpukkulapellolla kirmailun ja maukuiluhulluilun jälkeen raahautuneet nälissään mahat möyryen ja muristen läheiseen vanhaan tuulimyllyyn rakennettuun ravintolaan syömään. Kaverukset olivat jo tilanneet ruokaa.

Ravintola oli erityisen siisti paikka, siis siisti-sanan cool-merkityksessä ei puhtaus-merkityksessä. Kiliippari ahdistui jos oli liian siistiä. Ja sen huomaa kaverusten talvisessa Talvimetsässä sijaitsevasta Siililuolasta, joka on usein varsin sotkuinen. Mutta sillälailla kodikasmoisen sotkulimoinen ja viihtyisä. Takaisin siistin makeeseen vanhaan tuulimyllyravintolaan. Tuulimyllyn tuulen mukana pyörivät tuulijutskat, niinkuin Siilimoinen asian taidokkaan nerokkaasti ilmaisi upealla ja erittäin maskuliinisella äänellään, pyörivät edelleen, mutta sähköä ne eivät kovin paljoa tuottaneet. Sen verran että hyvin tuulisena päivänä oli kirkkaampi valaistus kuin tuulettomana päivänä.. Lisäksi tuulijutskat toivat mukavaa jännitystä sisäänkäynnille, kun piti vinhasti pyörivien tuulijutskien välistä hilpaista sisälle toivoen samalla ettei saisi päähän kuhmua.

Tuulimyllyn sisäosa oli kodikkaasti, vanhahtavan tyylikkäästi sisustettu. Kiliippari piti erityisesti eriparisista vanhoista pöydistä ja tuoleista, joita oli yhdistelty sikin sokin sisätilaa. Tarjoilijat kopisuttelivat menemään puujalkineissa, joista Homosiili innostui kovin. Hän halusi heti itselleensäkin samanmoiset. Siilin uhkean ihanan lihaksikkaat upeat tassunsa näyttäisivät vielä jumalaisemmilta juuri tuollaisissa alkukantaisen jöreissä puukengissä, ja puukenkien jylhä kopina saisi kaikkien päät kääntymään Siiliä kohti. Tosin muutenkin kaikki jo huomasivat, kun Siilisankarimme saapui huoneeseen, sillä hän oli niin mahtipontisen uljas ja komea. Maskuliinista ihanuutta korosti vielä hänen uhkean upea ja suloinen rintapiikkinsä Börje.

Palatkaamme nykyhetkeen: RUOKA oli saapunut! Kiliippari ja Homosiili olivat aivan tohkeissaan. Vihdoinkin ruokaa. Tulpukkulapellolla pomppiminen ja kieriminen ja hypähtely kuluttaa nimittäin erikoisen paljon energiaa, joten lisäenergian tankkaus oli paikallaan. "Ruokaaaa!" Kiliippari oli niin innoissaan. Hän ei voinut ajatella mitään muuta kuin edessään olevaa kukkurallista lautasellista hamppumaalaista maalaisruokaa. Jopa komean Siilimoisen upea rintapiikki Börje unhoitui Kilpsun mielestä hänen mussuttaessaan naisellisen hiljaisella mussutusäänellä miehekkään naisellista suurkokoista annosta. "Mussutimussuti mussummussum.." Homosiili taasen mussutti miehekkäämmän siilimäisellä mussutusäänellä; "MUSSUTIMUSSUTI MUSSUMMUSSUM.."

Ruuan jälkeen oli aika kierrellä lisää Hamppumaan maaseutua. Siinä menikin koko loppupäivä. Iltasella kaverukset palasivat vanhaan tuulimyllyyn rakennettuun ravintolaan, sillä sen yläkerrassa oli huoneita, joita vuokrattiin retkeläisille. Etenkin näin hurmaaville ja komeille retkeläisille kuin Homosiili. Niinpä Kiliippari ja Siilulimomoinen yöpyivät vanhaan tuulimyllyyn rakennetussa ravintolassa, jonka yläkerrassa oli huoneita vuokralla retkeläisille. Ja voi siilipojat miten hyvin Siili ja Kiliippari nukkuivatkin. Tulpukkulapellolla kirmailu ja maaseudun kiertely oli uuvuttanut kaksikon aivan kokonaan, joten uni oli erikoisen makoisaa ja maittavaa.

Tarina jatkuu seuraavan kerran siiliaikaan siilipäivänä siilin siilimäisellä siilitavalla. Siileilemisiin!

PS. Kaiken matkan aikana ostamansa tahi vuokraamansa asiat Siiluliilumoinen ja Kilpsulimoinen ovat maksaneet yhteisestä uhkaavasti pienenevästä matkakassastaan, jota he ovat kasvattaneet ja hoivanneet viime joulun seikkailuista lähtien.