Joulukalenteri 20. päivä

Tätä blogitekstiä lukiessa ja sen huimia seikkailuja jänskäillessä voit kuunnella samalla kyseistä kappaletta:

Eye of the Siili :D

"Mikä sinun härkätaistelija nimesi on?" Homosiili uteli. Edelleen hermostuneen oloinen Hermostunut Sonni vastasi hieman empien epävarmalla äänellä: "Hermostunut Sonni?" "EEIII, ei ei ei ei ei.." parkaisi Siilimoinen ja jatkahti: "EI tuollainen ole härkätaistelijan nimi! Ainekaan sellaisen joka tulee voittamaan legendaarisen Apollo Toron" Homosiilin silmissä kiilui outo innostuneisuuden ja hulluuden sekainen kiilto. "Pidä katse palkinnossa! *ja muuta kliseistä motivointi puhetta jota mm. The Rocky leffassa on*" Siili laukoi innoissaan ja motivoitui itsekin niin paljon että päätti hiljaa mielessään opettaa Hermostuneelle Sonnille omat mahtavat ja voittamattomat sekä muinaiset härkätaistelu(siilitaistelu)tekniikkansa.


Pahamaineinen Apollo Toro

Kiliippari keskittyi taas enemmän henkisspirituaaliseen puoleen, joka myöskin oli tärkeää. Täytyi vain hokea riittävän monta kertaa päivässä "Minä pystyn tähän. Olen voittamaton" kunnes päästä kuuluu priiiii.

Viimein monen tunnin (jatkui seuraavaan päivään) harjoittelun ja valmentautumisen ja henkisspirituaalisen valmistautumisen jälkeen Hermostunut Sonni oli valmis taistoon. "Olet nyt valmis taistoon, sonniseni." Homosiili sanoi oudon usvaisella ja salaperäisellä äänellä samalla puristaen kannustavasti Hermostuneen Sonnin hartioita. Älkää miettikö sitä miten meidän juuri sopivan kokoinen siili ylsi ylisuuren härän härteita koskettamaan, vaan keskittykää nyt herranen aika asiaan. "Olet valmis. Tästä lähtien et ole enää Hermostunut Sonni, vaan sinua kutsuttakoon Innostuneeksi Sonniksi!" Homosiili julisti ja loi viimeisen rohkaisevan miehekkään siilimäisen katseensa Innostuneeseen Sonniin.

Oli taistelun aika. Kiliippari hihkui kannustuslauseita ja rohkaisevia mantroja katsomossa ja Homosiili mutisi itsekseen pelistrategioita. Ottelu oli kestänyt viimeiseen erään asti. Ja viimeisen erä viimeisillä 18 sekunnilla Innostunut Sonni sai iskettyä ratkaisevan ja tärkeän (Siilin strategioiman ja opettaman) viimeisen iskun, joka vei Apollo Toron kanveesiin. "Hurraaaaaa!" Kiliippari ja Siilimoinen hihkuivat. Innostunut Sonni oli väsynyt mutta onnellinen. Eikä enää ollenkaan hermostunut vaan itsevarman innostunut. "Kiitoksia Homosiili! En olisi millään onnistunut ilman suuremmoista ja kullanarvoista apuasi." Innostunut Sonni kiitteli ja halasi kumpaistakin. Kaikki päättyi siis täydellisesti. :)


Jatkavatko Siilimoinen ja Kiliippari matkaansa taas huomenna vai jäävätkö he vielä päiväksi "El País de los Toros alegresiin"? Miten Siilimoinen oli oppinut nuo maagisen mahtavat siilitaistelutaitonsa? Mitä he söivät tai tulevat syömään? Kerkeävätkö Siilimoinen ja Kilpsuliinimoinen jouluksi kotiin? Näihin kysymyksiin saat kenties vastauksen seuraavissa joulukalenterin luukuissa..