Joulukuun 13. luukku

Kaverusten tallustaessa lampaanvillatäkeissään kohti Vyötiäisen kotoluolaa alkoi pyryttää lunta. Ilma kylmeni ja päivä alkoi muuttua illaksi. Homosiili tokaisi pysähtyen:"Missä me yövymme tämän yön?" Kiliippari ja Kirahvi-kirahvi pysähtyivät myös. Kolmikko mietti päänsä puhki. "Rakennetaanko lumilinna suojaamaan kylmältä tuulelta?" Kiliippari keksi. "Emme me millään ehdi ennen yön tuloa!" Homosiili vastasi vaatimattomasti, vaikka hänen mahtavilla lumenmuotoilu ja -rakennus taidoillaan ja lihaksikkailla raajoillaan hän olisi rakentanut upean linnan vaivaisessa puolessa tunnissa.

Kaverukset päättivät kaivaa ison lumiluolan lähellä olevaan lumipenkkaan. He raahasivat luolan lattialle pehmikkeeksi ja lämmikkeeksi kuusen oksia, jotka Kirahvi-kirahvi korkean kaulansa avulla yletti napsaisemaan korkeasta kuusesta. Ainut ongelma oli ettei Kirahvi-kirahvi pystynyt olemaan suorakaulaisena luolassa.. Mutta hyvien ja lämpömoisten unien takia Kirahvi-kirahvi nukkuisi sykkyrällä mieluummin kuin ulkosalla.. :)

Joulukuun 12. luukku

Matkallaan kohti Vyötiäisen kotiluolaa Homosiilille, Kiliipparille ja Kirahvi-kirahville alkoi tulla kylmä. Talvisen Talvimetsän talvet olivat hirmuisen hyisiä, eivätkä siilimoinen ja Kirahvi-kirahvi olleet vieläkään tottuneet niin arktiseen talvi-ilmastoon.. Kiliipparilla taas oli niin paksu kilpi, ettei kilpikonnamoiselle tullut helposti kylmä. Mutta pelastaessaan siilimoista vedestä, hän oli unohtanut villasukkansa kotiin.. Ja ilman villasukkiaan, ei Kiliippari voinut elää, ainakaan lämpöisesti..

Kaverukset olivatkin suuren ongelman edessä.. He taapersivat viluisina keskellä hyisen kylmää talvisen Talvimetsän peltoa, eikä missään näkynyt lämpöistä suojaa.. "Hrrr.. Miten me selviämme tästä!" Homosiili sanoi hytisten. Sattumoisin pelto oli lammaslauman kotipelto. Lampaat kuulivat kaverusten kalinan ja hytinän. Lampaat lähtivät katsomaan mikä heillä oli hätänä.. "Bäääää... " Lambuliini tervehti. "Hei!" Kiliippari vastasi. "Bäääbäbäää-ää-ä-ää? Bäää" Lambaliini kysyi. (teille voimme ihmiskielettää: Onko teillä kylmä? Tulkaa lämmittelemään!) Kirahvi-kirahvi, Kiliippari ja Homosiili seurasivat lampaita niiden kotitalliinsa, jossa oli ihanan lämpöistä. Kaverukset alkoivat sulaa.. Lampaat keskustelivat keskenään jostain, mutta siili, kilpikonna ja Kirahvi-kirahvi eivät kuulleet mistä.. Mutta mepä kuulemmekin! Lampaat keskustelivat varastossaan pölyttyvistä lampaanvillatäkeistä ja villasukista. Lammasmoiset päättivät lainata retkeläisille hieman ylijäämä lampaanvillaa lämmikkeeksi..

Lambuliini ja Lambaliini + muut lampaat antoivat kaveruksille lampaanvillatäkit ja Kirahvi-kirahvi, Homosiili ja Kiliippari kiittivät: "Kiitos!" He jatkoivat matkaansa, mutta tällä kertaa heille ei tullut yhtään kylmä koko loppumatkan aikana! :) + Kiliippari sai myös villasukat.

Joulukalenterin 11. luukku

Kun Kiliippari oli vihdoin parantumaan päin, alkoivat kaverukset Homosiili, Kiliippari ja Kirahvi-kirahvi valmistella lähtöä. Kirahvi-kirahvilla oli nimittäin kauhea kiire, hänen oli ehdittävä jouluaatoksi tyttöystävänsä, mussunsa, elämänsä rakkauden Vyötiäisen luo. Vyötiäismoinen oli järjestämässä suuria kutsuja, syntymäpäiviensä kunniaksi, ja niistä ei Kirahvi-kirahvi halunnut myöhästyä. :) Ja Kirahvi-kirahvi oli kutsunut myös uudet ystävänsäkin mukaan juhliin.. Oravamoinen ei kuitenkaan voinut lähteä muun porukan kanssa aivan heti, jostain kummallismoisesta syystä (selvinnee ehkä myöhemmin uuuu-uuu.. ), vaan seuraisi heitä muutaman päivän päästä.. :)

Kolmikko lähti tallustamaan massut täynnä puuroa kohti Vyötiäisen kotikoloa. Se sijaitsi aivan talvisen Talvimetsän itäisessä korvessa, aivan talvisen Talvimaailman ja hyisen JääVuoristoliiton rajalla, siellä missä Siperian tuulet tuivertaa ja (Marko-)möröt pelottelevat.. :) Kuitenkaan Vyötiskämoisen pesäkolo ei ollut kylmä, vaan lämmin ja kotoisa, paras paikka talvisessa Talvimetsässä.. Ainakin niin Kirahvi-kirahvi paikkaa kuvaili siilimoisen ja kilpikonnamoisen kuunnellessa haltioituneena.. Matkaa oli kiva taittaa, kun samalla kertoili tarinoita ja kertomuksia ja satuja ja muistoja ikimuistoisista seikkailuista..



ps. oli ihan pakko laittaa tuollainen kuva vyötiäisestä, sillä se on niin sulomoinen.. :D

Joulukalenterin 7-10 luukku

Oravamoisella ollessaan Kiliipparille tuli pipi olo.. Kaverukset jäivät Oravamoisen luokse parantelemaan bibiä Kiliipparia 4 päiväksi. Parhaina lääkkeinä toimi Qma glögimoinen, lämmin viltti ja ystävien seura.

Joulukalenterin 6. luukku

"VOIT" Kiliippari ja Orava vinkaisivat. "Meidän on saatava kiiruusti ystäväni Homosiili sisälle lämpöiseen" Kiliippari lisäsi ja jatkoi edelleen "Olemme molemmat niin huonoja kipuilemaan puihin ja oravaisen pesäkin on niin korkialla kuusessa ettei pomppiminenkaan auta". Homosiili oli jo pitkän, kylmän odottelun takia umpijäässä ja pystyi hädin tuskin enää puhumaan.. "Mwmwmmmmsmsmaakdhfka" siilimoinen mumisi, teille voimme suomentaa siilin tarkoittaneet "Jeeeee, kohta päästään sisälle!"

"Hypätkää pääni päälle" Kirahvi-kirahvi sanoi huonopomppuiselle kaksikolle. Siilimoinen loikkasi uljaaan, mahtipontisen loikan, tai olisi ainakin loikannut jos ei olisi umpijäässä. Kiliippari joutui tyrkkäämään siilimoisen pulkasta Kirahvi-kirahvin pään päälle. Kirahvi-kirahvi ojensi päänsä oravan oravan pesän korkeudelle. Oravamoinen veti Homosiilin sisälle. Perästä seurasi Kiliippari ja Kirahvi-kirahvikin työnsi päänsä ikkunasta sisään. Oravamoisella oli juuri glögiä lämpimässä ja yhdessä he nauttivat terholliset. Siili alkoi pikkuhiljaa sulaa..



Anteeksi piilomainontaa.. EMME saa tästä korvausta,
joten älkää antako kuvan vaikuttaa teihin.. :)

Joulukalenterin 5. luukku

Homosiilimoinen, Kiliipparimoinen ja Oravamoinen miettivät päissään kuinka Kiliippari ja Homosiili pääsisivät ylös Oravamoisen pesäkoloon lämmittelemään.. Tosin siilimoisraukka oli niin viluissaan, ettei hänen muuten niin älykkäät ja vikkelämietteiset superneronaivonsa toimineet. Kiliippari alkoi jo luopua toivosta ja melkein valmistautui jo kiiruhtamaan vikkelästi seuraavaan lähimpään lämpöiseen koloon tai pesään..

Yhtäkkiä pensaan takaa ilmestyi Kirahvi-kirahvi, älkää kysykö mitä savannien kasvatti Kirahvi-kirahvi teki arktisen talvisessa Talvimetsässä. Talvimetsässähän kaikki on mahdollista, sillä talvinen Talvimetsä on taikaa täynnä. MÄÄGIC! "Heipähei." Kirahvi-kirahvi toivotteli. "Moi." Oravamoinen ja Kiliippari vastasivat kuorosotamaisesti kuorossa. "Mmmwmwm" kuului siilimoisen suunnalta.. "Voisinkos minä jotenkin auttaa?" Kirahvi-kirahvi kysyi köpötellessään samalla lähemmäs suurta Oravan kotikuusta..

Joulukalenterin 4. luukku

Kiliippari ja Homosiilimoinen etsivät suojapaikkaa viluiselle siilille. Kylmyys alkoi tunkeutua läpimärän siilimoisen luihin ja ytimiin. Pikkuruinen, mutta jokseenkin maskuliininen siilimoinen alkoi kangistua ja tallustelu kävi vaivalloiseksi. Kiliippari huomasi siilin tärinän ja hytinän. Nokkelana, kuten monista lastensaduista (tämä tarinahan on siis totta) tiedetään Kiliippari keksi rakenta kaarnasta puluukan jossa jaloistaan vikkelä kilpikonna voisi vetää jäätyvää siilimoista nopeammin turvaan.

Pulkan valmistuttua matka tosiaan sujui nopeammin. Eipä aikaakaan kun parivaljakko saapui koooooo-ooorkean kuusen juurelle. Korkealla kuusen keskivaiheilla näkyi pieni ikkuna. HOIIII! (manne ääni) huusi Kiliippari. Ikkunasta kurkisti pieni ja pörröinen oravamoisen pää. "Tänne ei kulkureita oteta" sanoi Orava pikkuoravaäänellä. "Mutta tämä minun pikkukaverini jäätyy" puolusteli Kiliippari. Oravamoisen sydän suli ja se antoi kaksikolle luvan tulla lämmittelemään. Oravan luokse pääsy muodostui kuitenkin melko suureksi ongelmaksi. Siilit ja kilpikonnat kun eivät ole kaikkein ketterimpiä kiipijöitä. "Hmm.. Miten ihmeessä pääsemme tuonne ylös.."



to be continued.....