Joulukuun 24. luukku.

(hieeeman myöhässä, nöyrimmät anteeksipyytelyt siitä :) )

Kaverusporukka selvisi lumituiskusta ja pääsi vihdoin ja viimein monista kommelluksista ja viivähdyksistä välittämättä Vyötiäisen luo.. :) Kirahvi-kirahvi oli aivan täpinöissään ja ei meilkein pystynyt kävelemään suoraan kun oli niin innoissaan siitä, että näkisi kohta Vyötiäisensä.. Homosiili, Kiliippari, Oravainen ja Jänö olivat myös innoissaan, sillä heille maistui rankan vaelluksen jälkeen kunnon synttäripirskeet (paitsi tietenkään Homosiilille, tuolle talvisen Talvimetsän lihaskimpulle, ei matka ollut lainkaan haastava).

KOP, KOP, KOP! kuului kun Homosiili kolkutti jykevällä tassumoisellaan suloiseen Vyötiskämoisen oveen.. Ovi avautui. Näkyi vain ruskea humaus, kun Vyötiäinen hyökkäsi Kirahvi-kirahvin kaulaan (vahvaan ja maskuliiniseen sellaiseen). "Moi" Kirahvi-kirahvi sanoi. "MOI!" Kiliippari, Jänö, Orava ja siilimoinen huudahtivat hänen takaansa.. "Moi. Tulkaa sisään!" Vyötiäinen ilmoitti.. Kolo oli täynnä jos jonkinmoista juhlijaa ja vierailijaa.. Kukaan heistä ei kuitenkaan ollut yhtä komea ja uljas kuin uljas ja komea sankarimme Homosiili kaikessa komeudessaan ja uljaudessaan.. Ilta kuluikin siilimoisen fantastisia ja suurta lihasmassaa vaativien tanssimoovien seurailun lomassa.. Toki ruokaa ja juomaa( :D) kuului myös ystävysten iltaan..

Kiliippari, Orava ja Vyötiäinen tutustuivat hyvin illan aikana toisiinsa ja heistä tulikin erottamattomat kaverukset.. Myös poikaeläimet Kirahvi-kirahvi, Jänö ja Homosiili ystävystyivät hyvin.. (tosin ei niin tuttavallisesti kuin oma pikku homosiilimme olisi toivonut, mutta ehkä se on vain ihan hyvä, eikös? ;D) Ystävysporukka hengaili joulun/Vyötiäisen synttäreiden jälkeen usein. Päivät ja seikkailut talvisessa Talvimetsässä olivat yhä mielenkiintoisempia..

Homosiilin ja Kiliipparin + muiden eläinmoisystävien seikkailuista kerromme toki lisää.. Ajattelimme jopa perustaa oman blogimoisen näille tarinoille.. :D

Joulukuun 15.-23. luukku

Seuraavien yhdeksän päivän aikana kolmikkomme Homosiili, Kiliippari ja Kirahvi-kirahvi jatkoivat iloisina matkaansa kohti Vyötiäisen kotoluolaa ja siellä järjestettäviä huiman huikeita kakkukestisynttärijuhlamoisia.. :) Matkallaan he törmäsivät muun muassa Pinguliini-pingviiniin, joka opetti kaveruksia rakentamaan oikeanlaisen lumisuojan yöpymistä varten.. Hänen oli aikaisemmin mainitsemamme luminen ihme rakennelma, jonka Kiliippari, Kirahvi-kirahvi ja siilimoinen olivat huomanneet lähtiessään hiiriperheen luota.



Oravamoinen oli myös saavuttanut kaverusporukan ja liittyi nyt joukon matkaan kohti talvisen Talvimetsän itäisintä ja lumisinta ja hyisimmän kylmintä kolkkaa.. Oravamoisen oli ollut pakko jäädä odottelemaan miehekettään Jänö-jänistä, joka oli vanhempiaan tervehtimässä. "Moi kaverrrit!" Orava huudahti ollessaan huudahdusmatkan etäisyydellä kolmikosta. "Hei!" siilimoinen, Kirahvi-kirahvi ja kilpikonnaliini vastasivat kolmeen pekkaan.. "Tässä on ystäväni Jänö. Hänen takiaan en voinut ihan samaan aikaan lähteä kuin te.. " Oravamoinen selitti ja esitteli valkoisen pörröhäntäisen (poika)kaverinsa. "Moi" Jänöliini tervehti hieman ujosti.. "oi, onpa siinä komea ja maskuliinista charmia huokuva siili!" hän lisäsi. Homosiili punastui, mutta muut tervehtivät Jänöä ja esittäytyivät moiselle.. Ja niin matka taas jatkui..



Monien hauskojen ja seikkailuntäyteisten seikkailupäivien jälkeen viisikko saapui talvisen Talvimetsän itäisimmän itäisen osan rajamaille.. Yhtäkkiä Siperian kylmät tuulet tuiversivat ja viima nappasi Jänön, oravamoisen, Kiliipparin, Kirahvi-kirahvin ja päätähtemme uljaan ja pelottoman Homosiilin mukaansa ja kuljetti ne komeilla kaksoistulppiyksöishyppykolmoistakakiertein lähimpään lumipenkkaan.. Homosiilin kierähtelyt olivat tietenkin upeimmat, 9.99 pisteen arvoiset, jopa 10 olisi joku siilimoisen uljaasta ulkomuodosta häkeltynyt tuomari olisi antanut.. :)



Kaverusten retkestä Vyötiäismoismoisen kotiin kuulettekin sitten huomenna, tai joulupäivänä (jos aattona ei ehdikään jouluruokien mässäämiseltä.. :) )

HYVÄÄ JOULUA!

Joulukuun 14. luukku

Hiemaan ahtaasti, mutta lämpöisesti nukutun yön jälkeen Kirahvi-kirahvi, Homosiili ja Kiliippari kömpivät ulos lumiluolastaan. "Mistähän saamme aamupalaa?" Kiliippari tokaisi samalla kun siilimoisen maha murahti "MmmööÖÖYyyyyöyöyyRrrrRRr" niin että Kirahvi-kirahvi ja Kiliippari säpsähtivät säikähdyksestä. Lähistöllä asusteleva hiiriperhe kuuli siilimoisen mahan. "Mikä ihme täällä noin sulosointuisesti murahtelee?" isoisä Hiiri kysäisi kurkistaessaan ulos ovenraosta. Äiti Hiiri tallusteli ulos ovesta ja tuli tervehtimään muukalaisia. "Hei." äiti Hiiri sanoi. Kaverukset vastasivat Oulun kuoron voittoisalla Kuorosotameiningillä: "Huomenta!" "Onko teille poloisilla, joskis yhdellä kovin suloisella ja komealla, retkeläisellä nälkä?" äiti Hiiri kysyi. "Kyllä meillä oikeastaan on, aika hirmuinenkin nälkä.." Kiliippari tokaisi. "No mutta tulkaahan toki sisään. Me olimme juuri syömässä joulupuuroa.." isoäiti Hiiri huudahti ovenraosta, jossa isoisä edelleen seisoskeli ihaillen siilimoisen masulimoisen suloisia soinnahduksia.. :)

Kolmikko viipyi hiiriperheen luona jonkin aikaa syöden joulupuuroa ja nauttien vielä jälkiruuaksi glögiä. Kirahvi-kirahvi ei tosin suuren mahtipontisen kaulansa takia mahtunut sisälle. Mutta kolmen lampaanvillatäkin ja hiiriperheen ulos tuomien tyynyjen avulla Kirahvi-kirahvilla oli yhtä lokoosat oltavat kuin muillakin retkeläisillä.. Kolmikko jatkoi matkaansa hiiriperheen jäädessä vilkuttelemaan ovensuusta.

Pienen matkan kuljettuaan he huomasivat lähellä eriskummallisen näköisen lumihökötyksen.. Se oli pyöreä ja luminen..



to be continued.............

Joulukuun 13. luukku

Kaverusten tallustaessa lampaanvillatäkeissään kohti Vyötiäisen kotoluolaa alkoi pyryttää lunta. Ilma kylmeni ja päivä alkoi muuttua illaksi. Homosiili tokaisi pysähtyen:"Missä me yövymme tämän yön?" Kiliippari ja Kirahvi-kirahvi pysähtyivät myös. Kolmikko mietti päänsä puhki. "Rakennetaanko lumilinna suojaamaan kylmältä tuulelta?" Kiliippari keksi. "Emme me millään ehdi ennen yön tuloa!" Homosiili vastasi vaatimattomasti, vaikka hänen mahtavilla lumenmuotoilu ja -rakennus taidoillaan ja lihaksikkailla raajoillaan hän olisi rakentanut upean linnan vaivaisessa puolessa tunnissa.

Kaverukset päättivät kaivaa ison lumiluolan lähellä olevaan lumipenkkaan. He raahasivat luolan lattialle pehmikkeeksi ja lämmikkeeksi kuusen oksia, jotka Kirahvi-kirahvi korkean kaulansa avulla yletti napsaisemaan korkeasta kuusesta. Ainut ongelma oli ettei Kirahvi-kirahvi pystynyt olemaan suorakaulaisena luolassa.. Mutta hyvien ja lämpömoisten unien takia Kirahvi-kirahvi nukkuisi sykkyrällä mieluummin kuin ulkosalla.. :)

Joulukuun 12. luukku

Matkallaan kohti Vyötiäisen kotiluolaa Homosiilille, Kiliipparille ja Kirahvi-kirahville alkoi tulla kylmä. Talvisen Talvimetsän talvet olivat hirmuisen hyisiä, eivätkä siilimoinen ja Kirahvi-kirahvi olleet vieläkään tottuneet niin arktiseen talvi-ilmastoon.. Kiliipparilla taas oli niin paksu kilpi, ettei kilpikonnamoiselle tullut helposti kylmä. Mutta pelastaessaan siilimoista vedestä, hän oli unohtanut villasukkansa kotiin.. Ja ilman villasukkiaan, ei Kiliippari voinut elää, ainakaan lämpöisesti..

Kaverukset olivatkin suuren ongelman edessä.. He taapersivat viluisina keskellä hyisen kylmää talvisen Talvimetsän peltoa, eikä missään näkynyt lämpöistä suojaa.. "Hrrr.. Miten me selviämme tästä!" Homosiili sanoi hytisten. Sattumoisin pelto oli lammaslauman kotipelto. Lampaat kuulivat kaverusten kalinan ja hytinän. Lampaat lähtivät katsomaan mikä heillä oli hätänä.. "Bäääää... " Lambuliini tervehti. "Hei!" Kiliippari vastasi. "Bäääbäbäää-ää-ä-ää? Bäää" Lambaliini kysyi. (teille voimme ihmiskielettää: Onko teillä kylmä? Tulkaa lämmittelemään!) Kirahvi-kirahvi, Kiliippari ja Homosiili seurasivat lampaita niiden kotitalliinsa, jossa oli ihanan lämpöistä. Kaverukset alkoivat sulaa.. Lampaat keskustelivat keskenään jostain, mutta siili, kilpikonna ja Kirahvi-kirahvi eivät kuulleet mistä.. Mutta mepä kuulemmekin! Lampaat keskustelivat varastossaan pölyttyvistä lampaanvillatäkeistä ja villasukista. Lammasmoiset päättivät lainata retkeläisille hieman ylijäämä lampaanvillaa lämmikkeeksi..

Lambuliini ja Lambaliini + muut lampaat antoivat kaveruksille lampaanvillatäkit ja Kirahvi-kirahvi, Homosiili ja Kiliippari kiittivät: "Kiitos!" He jatkoivat matkaansa, mutta tällä kertaa heille ei tullut yhtään kylmä koko loppumatkan aikana! :) + Kiliippari sai myös villasukat.

Joulukalenterin 11. luukku

Kun Kiliippari oli vihdoin parantumaan päin, alkoivat kaverukset Homosiili, Kiliippari ja Kirahvi-kirahvi valmistella lähtöä. Kirahvi-kirahvilla oli nimittäin kauhea kiire, hänen oli ehdittävä jouluaatoksi tyttöystävänsä, mussunsa, elämänsä rakkauden Vyötiäisen luo. Vyötiäismoinen oli järjestämässä suuria kutsuja, syntymäpäiviensä kunniaksi, ja niistä ei Kirahvi-kirahvi halunnut myöhästyä. :) Ja Kirahvi-kirahvi oli kutsunut myös uudet ystävänsäkin mukaan juhliin.. Oravamoinen ei kuitenkaan voinut lähteä muun porukan kanssa aivan heti, jostain kummallismoisesta syystä (selvinnee ehkä myöhemmin uuuu-uuu.. ), vaan seuraisi heitä muutaman päivän päästä.. :)

Kolmikko lähti tallustamaan massut täynnä puuroa kohti Vyötiäisen kotikoloa. Se sijaitsi aivan talvisen Talvimetsän itäisessä korvessa, aivan talvisen Talvimaailman ja hyisen JääVuoristoliiton rajalla, siellä missä Siperian tuulet tuivertaa ja (Marko-)möröt pelottelevat.. :) Kuitenkaan Vyötiskämoisen pesäkolo ei ollut kylmä, vaan lämmin ja kotoisa, paras paikka talvisessa Talvimetsässä.. Ainakin niin Kirahvi-kirahvi paikkaa kuvaili siilimoisen ja kilpikonnamoisen kuunnellessa haltioituneena.. Matkaa oli kiva taittaa, kun samalla kertoili tarinoita ja kertomuksia ja satuja ja muistoja ikimuistoisista seikkailuista..



ps. oli ihan pakko laittaa tuollainen kuva vyötiäisestä, sillä se on niin sulomoinen.. :D

Joulukalenterin 7-10 luukku

Oravamoisella ollessaan Kiliipparille tuli pipi olo.. Kaverukset jäivät Oravamoisen luokse parantelemaan bibiä Kiliipparia 4 päiväksi. Parhaina lääkkeinä toimi Qma glögimoinen, lämmin viltti ja ystävien seura.